26.3.2014 Tehotreenipäivä

Päivän aikana ehdimme koirien kanssa moikkaamaan Hyrrää, tokoilemaan, aksailemaan, jäljestämään, raunioille ja taas aksaamaan.

Hyrrä sai tänään viimeisen penturokotuksensa. Hyrrä on kyllä ihan mielettömän hauska tyyppi: sosiaalinen, reipas, vauhdikas, törkeän ahne ja hyvin lenkillä kuulolla. Tänään korvatin olivat vähän matalammat kuin lauantaina. Kuvia tuli taas otettua jokunen, yritän saada niitä tänne blogiinkin lisäiltyä.

Hyrrän luota lähdin ajelemaan kohti Sirkuskenttää tarkoituksena tokottaa Hopun kanssa ja tottistella Nessan kanssa. Nessa teki lyhyet ja ytimekkäät treenit: noutoa, seuraamista ja kaksi eteenmenoa. Noudossa suurin osa palkoista eteentulosta, kaksi kertaa vauhdista. Noudot heittämällä ja Nessa heti perään, jättämällä kapula ja lähettämällä sekä kisanomaisena. Nessan palautusvauhti on parantunut hurjasti verrattuna vuoden takaiseen, laukkaa lähes loppuun saakka. Pari kertaa kun palkkasin vauhdista, alkoi heti miettiä loppuun asti vauhdilla tulemista. Nessalle siis palkka lähes poikkeuksetta loppuasennosta! Hyvä muistutus itselle. Seuraamista vain pari pientä pätkää, palkka kainalossa ja paljon palkkaa hyvästä meiningistä. Onpa muuten jännä huomata, että Nessa ei yksinkertaisesti osaa seurata yhtä hyvin kuin Hoppu. Pitää alkaa rakentaa sitä uudestaan pala kerrallaan. Ja etenkin kiinnittää huomio tuohon fiilikseen. Eteenmenot hyvin, juoksi palkalle joka oli kentän päässä.

Hopun kanssa tein seuraamista, merkkiä, ohjattua noutoa, noutoa, luoksetulon loppuasentoa, kaukokäskyjä sekä tunnaria. Seuraamisen juttu olivat häiriömerkit maassa. Hoppu ei vilkuillut merkkejä ollenkaan, hyvä. Myös käännökset sujuivat tarkemmin kuin maanantan tokoiluissa, oikealle käännöksissä auttaa oma rytmitykseni. Merkille meni hyvin, mutta hidasti vähän ennen merkkiä. Tämän vuoksi tein myös vauhtikiertämisiä. Tein tänään ekaa kertaa ohjattua kahdella kapulalla. Ensin Hoppu merkillä, vein kapulat. Kapulat sivuilla noin 10 askelta merkiltä, mutta ei vieä juurikaan taaksepäin merkiltä. Hoppu lähti erittäin hyvin näyttämääni suuntaan, mutta noudon vauhti ei ollut hyvä. Lisää noutotreeniä! Pari kertaa tein näin, kolmannella lähetin merkillekin. Sujui hyvin. Nyt ysymys tokoilijoille. Kumpi ohjatun kapula viedään ensin? Se joka haetaan vai se jota ei haeta? En vaan yksinkertaisesti muista. Ohjatun jälkeen pari noudon loppuasennon vahvistamista ja pari vauhtinoutoa. Kaukokäskyjen vaihtoja vahvistin pari kertaa, lähinnä istu-seiso vaihtoja. Nämä alkavat sujua. Ihan vikana tein neljä tunnaria. Tunnarit tein kentän viereisessä, vähän korkeammassa "heinikossa", jotta Hoppu ei käyttäisi silmiä oikean kapulan löytämisessä. Eka tunnari täydelinen, etsi hyvin ja toi oikea. Jee! Miksi en lopettanut tähän? Hyvä kysymys. Ahneus. Pari seuraavaa toistoa etsi hyvin, mutta toi värän. En huomauttanut vaan lähetin uudestaan etsimään. Lopulta toi oman. Vikala toi heti oman. Tämä on nyt pieni pohdinnan paikka. En jotenkin osaa kertoa Hopulle riittävän sevästi, mitä haluan sen tekevän. Mietitään ja treenataan.

 

Tokoilun jälkeen lenkkeilimme hetken kauniissa keätsäässä. Kun aivot oli nollattu, teimme pika-agitreenit. Halissa oli valmiina mukaelma ykkösluokan radasta. Tein tämän Hopun ja Nessan kanssa sekä vahvistin Nessalle puomin kontaktia sekä Hopulle keinua. Rata sujui molempien kanssa oikein hyvin. Pitäisi vaan uskaltautua sinne kisoihin...
Aksailun jälkeen oli vuorossa jälkitreenit. Lähdin tällä kertaa jäljestelemään Ruotsinkylän metsiin, sillä etenkin Hoppu tuntuu kaipaavan myös häiriöisemmän alueen treeniä. Meilläpäin kun metsät ovat pääasiassa aika vähän tallottuja. Hopulle tein noin 400m jäljen, jossa 6 keppiä ja kolme  kulmaa. Jälki vanheni noin tunnin. Jana noin 20m. Janalle Hoppu lähti ensin vinoon, mutta uusintalähetyksellä korjasi suoraan. Nosti jäljen hyvin. Ekasta kepistä oli mennyt ohi, pyysin takaisin. Löysi ja ilmaisi itse, palkkana pelkkä kehu. Hopun jäljestys oli itsevarmaa ja hyvin etenevää, mutta tarkkuus llisi paikkapaikoin voinut olla parempaa. Kaikki loput kepit löysi kuitenkin itse ja jäljen hävitettyään nosti sen itse uudestaan. Hienosti siis ratkaisi haastavat tilanteet. Huippu-Hoppis!

 

Nessan jälki oli noin 300m, kaksi kulmaa, 6 keppiä. Jäljen alku oli Nessalle tosi haastava, se teki hirmuisesti töitä, mutta ei tahtonut pysyä jäljellä. Janallakin meni jäljestä ohi. Maasto oli kuivaa ja harhajälkiä oli taatusti: näin yhden ranskanbulldogin lenkkeilevän jäljen tuntumassa heti tallaamisen jälkeen. Kaksi ekaa keppiä jäi metsään. Ekan kulman jälkeen Nessa pääsi kunnolla jälkeen kiinni ja löysi loput neljä keppiä. Vaikeuksien kautta voittoon. Nämä haastavat jäljet tekevät Nepelle silloin tällöin oikein hyvää, kun perusjäljestys toimii niin hyvin.

Raunioilla Hoppu pääsi etsimään kolme ukkoa, ilmaisu kiintorullalla. Ja tässähän meillä onkin problem. Ilmaisu toimii muuten hyvin, mutta Hoppu on ymmärtänyt rullan luovutuksen väärin. Se ei malta pitää rullaa suussaan vapautuskäskyyn saakka. Ja kun joudun puuttumaan tähän, itsevarmuus ilmaisussa kärsii. Nyt siis tehokuuri ilmaisuja. Metsään llisi hyvä saada hämyumppareita, jotta rullaa ei oteta pelkästä hajusta. Hopun piiloista yhden piti olla umppari, mutta uskomattoman helposti tuollainen 25kg änkee roskikseen ihmissen seuraksi. Ja hyppää rekan renkaidenpäälle varmistaakseen että sisällä on joku. Ja hyppää kelan sisään samasta syystä. Voi pientä tunkeutuja-Hoppua ;-).

Nessan agissa alkoi olla väsy päällä ohjaajalla. Rata oli sujuva ja meille sopiva. Sain sähläyksestä huolimatta ohjattua lähes nollaradan ekalla yrityksellä, yksi rima tippui. Tokalla teimme muistaakseni nlllan, eka ei siisollut vahinko :-D. Lopputreeni työstettiin parempia käännöksiä ja alkuun toista ohjausvaihtoehtoa. Olipa kivat treenit, Nepe oli niin pätevä!

Loistokas treenipäivä taas koiruuksien kanssa, ihan parhautta! Illalla väsytti kaikkia tasapuolisesti.