Vietin tänään hyvin aktiivista arkivapaapäivää koiramasissa merkeisä ja loistokkaassa seurassa. Kiitos Tuuli ja Marika, sekä tietenkin Raiku ja Jocke! Olipa hauskaa!
Aloitin aamun pikatottistelulla Nessan kanssa. Kävimme muistuttamassa Nessan mieliin pk-hypyn ja pk-aan. Molemmat sujuivat mukavasti. Esteet kapulalle päin tehtiin vauhdilla. Takaisin vauhtia oli maltillisemmin. Mutta ei Nessa niitä ole ehtinyt unohtaa. Hyvä niin!
Pikatottistelun jälkeen koirat pääsivät uimaan. Heittelimme palloa järven rannalla parikymmentä minuuttia. Ja koirat nauttivat taas uimisesta täysin rinnoin!
Seuraavaksi suuntasimme auton keulan kohti Petikkoa treenailemaan ja lenkkeilemään. Lenkillä oli mukana oikea ryhmä rämä: Hoppu, Jocke ja Raiku sekä Nepe-mamma. Juniorit painattelivat pitkin metsää toistensa perässä ja innostuipa se mammakin juoksentelemaan pentustensa perässä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.
Ensimmäinen varsinainen treeniaihe oli esineruutu. Tallasimme noin 20m leveän täysipitkän kaistaleen metsään. Maasto oli melko haastavaa, täynnä oksia ja puunrunkoja. Marika vei Nessalle takakulmiin kaksi esinettä. Ekan esineen löysi ekalla pistolla, joka oli melko hyvä ja suora. Lähti tuomaan esinettä hyvin, mutta ihan lopuksi vauhti hiipui. En tarkoituksella pitänyt mitään ääntä esneen tumisen avuksi. Tokalle esineelle irtosi hyvin, etsi pitkään itsenäisesti, mutta ei aivan irronnut takakulmaa. Pyysin takaisin ja lähetin takakulmaan ja näin nousi toinen esine. Oli hyvä, että Nessa sai vahvisteen minun kuuntelemisestani tällä tavoin. Esineen luovutus saisi olla ripeämpi. Nessa kuitenkin tulee minun luokseni eikä pureskele esinettä.
Hopulle myös kaksi esinettä, molempiin takakulmiin. Irtosi ensin ensin viedylle esineelle. Joutui tekemään etsimistyötä jonkin aikaa, mutta etsi sinnikkäästi kunnes löysi. Toi hyvällä moottorilla ja kantoi perille asti esineen. Oikein hyvä! Tokalle irtoamisessa oli haastetta. Hoppu etsi, jäi vähän pyrimään etualuetta ja lähti sen jälkeen etsimään reilusti ulos ruudusta. Kun huusin takaisin, jäi pyörimään ihan lähelle. Luultavasti sekoitti tehtävän tarkkuusetsintään. Jätin Hopun istumaan, kävin näyttämässä esineen ja lähetin. Ei irronnut esineelle heti, mutta etsittyään tovin löysi ja palautti hienosti. Hopulle siis yksi esine kerrallaan, vahvistusta taakse irtoamisesta ja selvä erottelu tarkkuuteen ja esineruutuun.
Viestillä Nessalla tehtiin palauttava treeni. 200m, 100m siirtymä, kolme matkaa. Treeni meni hienosti, Nessa juoksi ja lähti varmasti ja nopeasti. Loisto-Nesmu!
Hopulle tehtiin viestillä vaikea treeni. Eka matka 150m, siirtymä 50m. Eka matka meni tosi hyvin, lähti varmasti ja juoksi hyvin perille. Tokalla matkalla oikaisi yhdessä kohdassa, jossa olin joutunut kallioesteen takia kääntymään, jolloin oli juoksemassa minusta ohi selvästi vasemmalta. Korjasi itsenäisesti ja löysi minut. Ongelma kuitenkin kulminoitui kolmannelle matkalle lähtiessä, sillä Hoppu ei selvästikään hahmottanut mistä oli tullut. Hoppu oli vähän epävarman oloinen jo lähtövalmisteluissa, normaali veto ja into oli poissa. Hoppu lähti tarjoamaan yhtä polkua oikealla puolellani ja totesi itse olevansa väärässä. Yritin lähettää uudestaan vähän vasempaan suuntaan , mutta Hoppu ei lähtenyt. Pyysin Tuulilta pienen ääniavun ja sen perusteella Hoppu lähti liikkeelle, vähän epävarmasti mutta kumminkin. Pysähtyi vielä noin 30m päähän minusta katsomaan mennäkö vai ei ja minä vahvistin eteenpäinjuoksemista sanomalla mene viesti. Sillähän se lähti! Hopulle treeni oli vaikea. Seuraavaksi helpompi treeni. Hyvää kuitenkin oli, että osasi kakkosmatkalla itse ratkaista ongelman ja että Hoppu sai kolmosmatkalle onnistumisen pienillä avuilla. Pätevä koiruus!
Viestitreenien jälkeen oli aika vilvoitella koiruuksia, joten suntasimme Firan lähteille. Koirilla oli huisin hauskaa ensin metsässä juostessaan ja sen jälkeen uidessaan. Harmittaa niin paljon, että kamera ei ollut mukana. Olisi nimittäin tullut sisaruksista loistavia otoksia!
Ja jotta aktiivinen vapaapäivä ei tähän loppuisi, oli Nessalla vielä omat agitreenit Teemu Linnan koutsauksessa jäljellä. Teemun opissa jatkoimme samalla injalla: opettelimme perustaitoja vähän muunnellulla ympyräratatreenillä. Tämän viikon aheena olivat kääntävät ja suuntaavat ohjaukset. Ja taas opimme paljon uutta. Eka treeni oli yksinkertaisuudessa hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy-putki jne. ympyrää. Hypyt oli sijoitettu niin, ettei koiran linja mennyt suoraan esteelle vaan koira piti linjata hypylle ja siitä putkelle. Ekalla yrityksellä rytmitin jo väärin ekaan putkeen lähetyksen, joten jäin vähän paikoilleni seisomaan, päällejuoksu aidan jälkeen, lähetys putkeen ja, sen jälkeen levisi. Olin liian pitkällä takaaleikkauksele ja liian myöhässä persjätölle. Tokalla lähetys ekaan putkeen parempi, juoksulla hypyn taakse ja päällejuoksuohjauksella linjaus putkeen, persjättö putkelle, sama toiseen kertaan ja kolmannella olin jo niin myöhässä että putkesta ohjaus hypylle piti tehdä loivalla takaaleikkausella eli vaihtamalla puolta koiran selän takana. Loiva takaaleikkaus ei toiminut niin hyvin kuin olisi voinut, sillä oma liikkeeni hidastui ja suhisin tarpeettomasti, jolloin Nessa alkoi kääntyä liikaa. Olimme kuitenkin oppineet sen, mitä treenisä oli tarkoitus oppia. Vaikka persjättö oli se ykkösvaihtoehto alussa, on hyvä olla myös plan B myöhään jäämisen varalta, jonka sitten osaa lennossa ottaa käyttöön. Hyvä oppi!
Toka rata oli pieni ympyrä suorien putkien ja viimeisten vinojen hyppyjen kautta. Treenin ideana oli oppia tekemään hypylle hyvä käännös ja sen jälkeen linjaamaan seuraavalle hypylle ja putkeen. Tässä saimme aikaan yksittäisiä onnistumisia, mutta liian monta kertaa käännökseni oli läpijuostu tai käännöksen jälkeinen linjani oli väärä. Tätä pitää tehdä uudestaankin!
Kolmas treeni oli eräänlainen siksak-kuvio. Aita, mutkaputki, käänös keskiaidalle, vinoaita, keskiaita, vinoaita, keskiaita, vinoaita, keskiaita, vinoata, keskiaita, mutkaputki. Paljon oli siis käntäviä ohjauksia. Ekaan käännökseen valitsin perskäännöksen, muihin takaaleikkauksen. Tässäkin treenissä juoksin useamman käännksen läpi eli en kunnolla hidastanut ja kääntänyt suuntaa. Suurempi ongelma minulla kuitenkin oli, ett saatoin tehdä ihan hyvän ohjauksen, mutta en malttanut odottaa että koirani reagoi siihen. Tämä pitää aina muistaa! Teemu kommentoi myös, että Nessa ei lähde helposti tarjoamaan sitä tiukkaa käännöstä ja itsensä keräämistä vaan käännösohjaus pitää itää pidempään päällä. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi käännökset helposti leviävät: minä en pidä ohjausta riittävän pitkään päällä, jotta Nessa lukee sen kunnolla kääntäväksi ja annan koiran juosta käännöksestä läpi. Nessahan kyllä kääntyy, jos ohjaan hyvin ja "vaadin" sitä kääntymään. Tätä pohditaan nyt kunnolla! Huippuhyvää treeniä jälleen Teemun opissa, mahtavaa!
