12-13.4.2014 Paimennusviikonloppu

Lauantaina Kausalaan oli kerääntynyt aussieporukka paimentamaan. Mukana olivat myös Minna ja Nova.

Hoppu treenasi kaksi kertaa lampailla pyöröaitauksessa. Molemmilla kerroilla aloitettiin ottoaitauksesta. Ottoaitaukset sujuivat kivasti. Muuten intoa oli tänään merkittävästi malttia enemmän, joten hirmuiseksi rallatteluksi menivät lammastreenit. Ja kun koira lähti lapasesta, omat hermot olivat koetuksella. Onhan se kiva, että koira on syttynyt ja innoissaan. Mutta miten se järki, maltti ja hallinta loistivat poissaolollaan? 

Eka kierros tuhraantui lähes täysin etäisyyden hallintaan. Minun tehtäväni oli olla lauman kanssa keskellä aitausta ja saada Hoppu kiertämään lauma riittävän kaukaa. Olin liian lepsu ja liikuin epäloogisesti, joten ei oikein onnistunut. Hilun jelpillä ja napakammalla asenteella etäisyys löytyi ja laukka muuttui raviksi. Loppuun yksi kuljetus ja pysäytys, jotka sujuivat nätisti.

Toisella kierroksella pyöröaitauksessa oli kovin liikkuvaisia lambeja. Sain kyllä etäisyyttä kiertämiseen, mutta edelleen Hoppu haukkui ja laukkasi. Kun yritin pysäyttää ja ottaa kuljetuksen, lambit karasivat aitaan. Huoh. Haastavaa. Vaikka lambit vaihdettiin, en silti tahtonut saada onnistuneita kuljetuksia aikaan. Askel kerrallaan, pitää nöyränä.

Vaikka lampailla vauhtia riitti ja järkeä vähemmän, uskaltauduimme kokeilemaan ankkapaimennusta maneesiin. Ja mitä tapahtui? Hoppu teki hommia rauhallisesti ja oli kuulolla, mahtavaa! Ankoilla pitäisi osata poispäinajo ja sisäflänkit (?) joten ihan valmiita emme ole tähän hommaan vielä. Kuitenkin nättejä, hallittuja pätkiä ja oikeanlaista tekemistä löytyi. Oi miten kivaa! Tästä on kiva jatkaa! Ankat on ihania, niin hupaisia vaakuttajia <3.

Sunnuntaina suunnattiin Somerolle Wirneen porukalla paimentamaan. Hopun lisäksi paimentamaan pääsivät Nessa, Jocke, Raiku sekä ensikertalaiset Ilo ja Priya. Mukana oli myös Windedos-neiti Inari.

Hoppu toimi tänään taas hyvin eri tavalla kuin eilen, enemän sillä tavalla kun se on kevään aikana toiminut. Olin tänään Hopulle melko tiukka, kun en halunnut sen possuilevan jälleen. Kierrtin lauman ympäri vähän aikaisempaa enemmän vaatien etäisyyden kuntoon. Pysäytyksiä tuli melko paljon, kaikki kuljetukset pysähtymisen kautta. Tyytyväinen olen, mielestäni edistyttiin taas. Ehkä eilinen tila oli turhan pieni, jolloin kaikki meni sätäiseksi? Erilaiset lampaat? Oma liiallinen liike lauman ymprillä? Ei voi tietää. Nyt kotona "tilaa" treeniä, suuntia ja pysähtymisen vahvistamista vaikka liikun. 

Nessa pääsi myös pitkästä aikaa lammaspaimeneen. Otin Nessan sillä asenteleella, että tänään ei possuilla. Eikä tuo possuillutkan. Aluksi haukahteli melko tiuhaan, välillä mielestäni minulle kun vaadin vaikka tiettyä suuntaa. Nessa kyllä jatkoi hommia, vaikka nenä oli vähän kurtussa vaatimisesta. Nesmu pääsee vielä paimentelemaan kesän aikana, katsotaan mihin suuntaan edetään.

Tuijan mukaan seuraavalla kerralla mennään sitten isommalle laitumelle, hui!  

Paimennusten jälkeen suuntasimme omalla porukalla vielä lekkeilemään vajaaksi tunniksi. Koirilla oli kovin hauskaa keskenään, vaikka hyödynsivätkin isompaa porukkaa vähän huonosti. Eniten keskenän leikkivät nimittäin kketkäpä muut kuin Hoppu ja Raiku sekä Ilo ja Priya. 

Suurkiitos kaikille kasvattien omistajille jälleen aktiivisuudesta! Ihanaa kun jaksatte puuhata koirienne kanssa kaikkea, myös sitä paimennusta johon aussie on jalostettu. Paimennuksesta koirasta näkee niin uusia puolia, se on koukuttavaa ja ah niin haastavaa. Mutta aivan loistava harrastus! Minä niin haluaisin niitä omia lampaita - ja ehkä ankkojakin. Ehkä jonakin päivänä...