Jälkeä, agia, näyttelyitä, pentuja ja tokoa

Kumma juttu, että treenejä on vaikea mahduttaa yhteen viikkoon  - lajeja kun tuppaa olemaan melkein enemmän kun viikossa päiviä ;).

Nessalla on ollut viime viikon loppu ja maanantai tylsää, se on päässyt mukaan lähinnä vain lenkkeilemään. Treenailun on hoitanut Hoppu.

Perjantaina kävin ennen töitä koiruuksien kanssa lenkillä ja jäljellä. Jäljen vanhentuessa heittelin koirille cuz kumivinkupalloja pitkin metsiä ja koirat pinkoivat niiden perässä minkä jaksavat. Välillä nenäkin joutuu käyttöön, kun kallisarvoinen pallo häviää pusikkoon. Nessan ehdotonta mielipuuhaa!

Hopun jälki oli tallattu kuivaan kangasmetsän, jonka varvikkoa peitti hyvin hentoinen lumipeite. Jälki oli neliömäinen, noin 500m, 2 kulmaa ja 6 keppiä. Vanheni vain 30minuuttia. Nyt jälki toimi. Hoppu jäljesti kuin kone, teki kulmat loistavasati ja löysi kaikki kepit. Upea Hoppis! Muutama vaihtoehto mikä viime jäljessä mätti: vieras jälki (Tuuli), liian pitkä vanhentuminen (1h) tai reilu määrä harhajälkiä (siellä nimittäin liikkui monia ulkoilijoita). Näitä onnistumisia olisi hyvä ollut vahvistaa vielä ennen talven tuloa, mutta nyt näyttää siltä ettei ehditty. Jatkossa pitää muistaa VAIKEUTTAA YHTÄ ASIAA KERRALLAAN. Etenkin Hopulla ja jäljellä. Itsevarmuutta pitää vahvistaa reilusti, jotta uskaltaa tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Perjanta-iltana lähdin töiden jälkeen lenkille Tervakosken teille. Hoppu yrittää jatkuvasti vähän vedättää liian edele, kun se ei oikein ole tottunut kävelemään ihmisten ilmoilla ;). Kun pääsin kotiin, kämpässämme oli karsea metakka, kun Maken bändi treenasi yäkerrassa. Koirat ovat tottuneet tuohon korvia huumaavaan meteliin (anteeksi, musiikkiin) ja lapsetkin nukkuvat kuin pienet murmelit. Make onkin jo puhunut, että hän on osallistunut pentujen äänisiedätykseen hankkimalla yläkertaan aidot rummut. Melko uhrautuvaista, eikö?

Lauantaiaamuna oli Hopun agitreenien vuoro. Rata oli kerrankin melko helppo, olin lähinnä ajatellut, että keskitymme kaikki keinun treenaamiseen. Ei siis varsinaista ohjaushaastetta. Katsotaan, jos onnistun jostakin löytämään kätevän ratasuunnitteluohjelman, jospa saisin ratoja välillä ihan tänne näkyviinkin. Nyt siis vain kommentit. Tein keinun ensin yksittäisenä, toimi hyvin. Hopulla on välillä tapana lentää ekalla yrittämällä keinusta yli. Radan osana toimi hyvin, ainoa mitä pitää miettiä on se, ettei tule 2on 2off asemaan keinulla. Tämä ei minua haittaa, mutta tarjosi samaa tyyliä myhemmin puomilla. Siitä en välittäisi. Kun tein radan ekan kerran peilikuvana, Hoppu teki lentokeinun. Näitä siis vahvistettava. Parin rundin jälkeen tein puomia, jossa tulikin yllättävä ilmiö esiin: Hoppu luuli olevansa keinulla ja teki puomin tosi varoen. Huomasin myös, ettei alastulon paikka ole ihan selvä enää. Back to basics! Kepeilläkin tuli vielä loppusählinkiä, kun Hoppu kiilasi sieltä liikkeeni perässä ulos kolmanneksi vikasta välistä. Mun moka. Näihin huolellisuutta nuoren koiran kanssa! Hopun kanssa pitäisi käydä nyt muutama kerta tekemässä ihan omaa treeniä estetaitojen varmistamiseksi. Minun pitää myös muistaa vaalia sitä tärkeintä - mielentilaa. Alkuun se oli tässä treenissä kohdillaan, mutta lopuksi vähän lakosi, kun tuli epävarmuutta.

Aksatreenien jälkeen Hoppu, Pihka, Raiku ja Nessa pääsivät lenkkeilemään. Nurtsikentällä otettiin ilo irti ja kirmattiin täysillä ympäri kenttää koko poppoo. Aivan ihana nähdä kaikkia niin onnessaan juoksun huumassa!

Sunnuntai olikin minulle reissupäivä. Ajoimme Jennan kanssa Savonlinnaan Snowtime´s aussiepentuja moikkamaan. Pennut olivat noin 4,5 viikon ikäisiä, hirmuisen suloisia ja reippaita karvapalloja. Suloisuskerroin oli huipussaan ja riiviöintiä ei vielä ollut nimeksikään, ihkuja! Tykästyin kovasti Rioon, pentujen äitiin sekä muihin Merjan koiriin. Riffi oli ihan paras! Lisää pentukuvia tuolla: http://lurpanpoppoo.1g.fi/kuvat/Koirat/Rion+ja+Linkin+pennut/

 Ollessani Savonlinnassa, Marisa ja Marika veivät yhdessä Hopun näytelmiin, Marika lähinnä nakitettuna avustajana. Näytelmiin olivat eksyneet myös Raiku ja Nova H-arvosteluiden toivossa. Hopulle H, Novale ERI ja Raikulle T. Pojat kiittävät ja kumartavat ja lopettavat huipulla, Raiku saa vielä jatkaa sitä hoon metsästystä. Ihana, Täydellinen Raikkis!

Rio-äippä

Hoppu oli sunnuntai-illan ihmeen levoton, etenkin ennen kun pääsin kotiin. Se oli uikuttanut, ulvonut, tuijottanut ulos ja ulkona vain huidelut ympäriinsä. Olisiko hyväntuoksuinen sisko pistänyt velipojan hormoonit hyrräämäään? Tiedä häntä. Maanataina töissä levottomuus jatkui. Yleensä Hoppu vain nukkuu, mutta nyt piti vinkua, jopa haukahdella mökissään. Seurataan, mihin tilanne etenee.

Hoppu pääsi treenailemaan tokojuttuja maanantai-iltana. Paikalla oli vain Pihka-sisko, muut ryhmän jäsenet eivät päässeet tulemaan. Aloitimme tunnarilla. Hopun kanssa aloiteltiin alunperin syksyllä siten, että piilotin kaikki kapulat. Ja mielestäni pääsimme asian ytimeen: oikea kapula etsitään haistelemalla. Nyt homma on kuitenkin romuttunut, tehtävä ymmärretään nykyään: hae mikä tahansa kapula. Tänään sama juttu jatkui. Ensin oli kasa ja yksittäinen kapula. Hoppu haki kapulan. Kehuin ja palkkasin, koska toi kuitenkin oikean. Tosin haistelematta. Seuraavaksi Virpi "piilotti" yksittäisen kapulan hiekkaan. Hoppu ei hämääntynyt, vaan haki kapulan taas haistelematta, sillä se näki mihin kapula meni. Vielä yksi yritys, sama tilanne säkkien takaa. Nyt siis seuraavan kahden viikon proekti on AVATA NENÄ. Piilotan siis ensin yhtä ja ehkä myöhemmin useampaa kapula lumeen ja annan Hopun tehdä työt nenällä. Jospa se siitä.

Seuraava prjekti oli ohjatun noudon suunnat. Jätin Hopun merkille ja lähetin lelulle oikealle tai vasemmalle. Toimi hyvin, teki mielellään, joten onnistunut alkeistreeni. Vikalla minun piti titenkin pyytää, että Virpi vie vasemmalle kapulan. Minä ahne tyyppi. Hoppu kyllä meni kapulalle, mutta ihmetteli mitä kapulalle taas pitikään tehdä. Eli teki kyllä, mutta ei parhaalla fiiliksellä eikä vauhdilla. Malttia Laura!Jatketaan sis suntia vahvistaen, välillä merkkiäkin ennen lelulle pääsyä. Ja noutoja erikseen vauhdilla.

Ikuisusprojekti seuraaminen oli alkutreenistä ihan huikeaa! Hoppu seurasi pitkiäkin suoria, teki käännökset, ei häirintynyt edes ruudusta. Kivaa! Treenin loppuvaiheessa iski väsy/epävarmuus/molemmat yhdessä, joten seuraaminen alkoi lässähtää. Virpin käskytyksillä toii kuitenkin paremmin kuin viimeksi, ei laskenut yhtä alas. Näitä käskytettäviä seuraamisia pitää selvästi tehdä paljon.

Hypyn kansa törmäsin taas tuttuun ongelmaan: Hoppu ei hyppää ekalla käskyllä. Hopun moodi tehdä hyppyliikettä on hyvin hiipivä ja tuijotava. Tämä tekee myös sen, ettei se lähde ekalla käskyllä. Ja koska olen huono ihminen, hermostuin tuosta tuijotusmoodista (sillä sehän auttaa!!).  Ja sain koiran lisää epävarmaksi ja hitaammaksi. Ymärsin lopulta helpottaa ja päästää Hopun aina hyppäämään lelun luo käskyn kuultuaan. Näitä lisää! Sanan hyppy pitäisi aina olla LUPA koiralle tehdä hyppy, ei käsky. Nyt niitä vapautuksia hypyn yli lelulle hyppykäskyllä.

Alkutreeneistä meni taas oikein hyvin, olin iloinen. Mutta lopputreenit meni vähän läskiksi. Taukoja pitää muistaa pitää! Ei tehdä liikaa putkeen tai kerrallaan. Etenkin Hoppu väsyy ja sillä pitää fiilis pitää koko ajan korkealla.

Illan lopetti mukava lenkki Nessan ja Hopun kanssa pellon ympäri. Lumi kimalsi kauniisti otsalampubn valossa ja koirilla oli kivaa. Mahtavuutta!