Wirneen J-pentue

Vuodelle 2014 on ollut syksystä saakka suunnitteilla pentue. Emäkin on ollut tiedossa jo pitkään, J-pentueen äippä tulee olemaan sijoituskoirani Prilla (Windedos Negrita). Pentueen isä on etsitty pitkin Suomea ja Eurooppaa lukemattomien tuntien ajan. Etsinnässä kun oli se juuri Prillalle sopiva, omat kriteerini täyttävä miekkonen. Nyt voin innoissani kertoa, että uros on löytynyt ja pentuesuunnitelmat juoksuja vaille valmiina.

Wirneen J-pentueen isäksi on valikoitunut Hollantilainen JJ Kaya, FCI rekisterinimeltään Tenth Creek Ranch Rory ja kutsumanimeltään Kaya. Kayan kotisivut löytyvät osoitteesta www.workingaussies.com. Kaya elää tehdäkseen töitä, sen mielestä maailmasssa ei ole mitään parempaa kuin paimennus tai agility. Kaya on tasapainoinen ja sillä on loistava on-off kytkin.

Odotan pennuista innokkaita, tasapainoisia ja sosiaalisia perheenjäseniä, joilla on toimiva on-off kytkin. Uskon, että pennuista kasvaa hienoja työskentelijöitä niin agilityyn, paimennukseen kuin pk-lajeihinkin.

Olethan rohkeasti yhteyksissä, mikäli Wirneen pentu kiinnostaa! Parhaiten minut tavoittaa sähköpostilla laura.lonnberg (at) gmail.com.

Uusi sijoitustypy Wirneen laumaan

Meillä on vietetty laiskaa sunnuntaita. Koirat ovat vähän päässeet juoksentelemaan pallojen perässä ja lenkkeilemään. Muuten on ollut koiranäkökulmasta kovinkin tylsää.

Wirneen laajennettu lauma on laajenemassa viikon päästä ennestään, kun Merjalta Snowtimes´s kennelistä on saapumassa sijoitustypy. Typy asettuu asumaan Helsinkiin Jennan luokse ja saa siskokseen lapinkoira Delian. Se, kuka Snowtime´s B-pentueesta muuttaa Jennalle, on vielä vähän auki. Nyt vaihtoehdot ovat kuitenkin kaventuneet kahteen: Bonanza tai Blackbird. Toinen jää Merjalle ja toinen muuttaa Jennalle. Hauskaa sinänsä, kun nuo kyseiset typyt ovat olleet sekä minun että Jennan suosikkeja ulkonäöltään heti alusta alkaen.

Kaikki pennut leikkivät hyvin, ovat ahneita ja reippaita. Nuo molemmat ehdokkaat tervehtivät vieraita innoissaan ja aivan banaaneina kertoi Merja. Molemmat ovat myös vilkkaita ja uteliaita pakkauksia.

Vajaa viikko vielä, odotan innolla!

Bonanza 6 viikkoa, kuva Merja Tiainen

Blackbird 4,5 viikkoa

Bonanza 4,5 viikkoa

Villapaitakin on jo valmiina

Sekä asennepanta

Enää puuttuu pentunen ;)

1.2.2014 Paimentelemassa

Lauantaiaamu alkoi perinteisin menoin, kun lähdin kouluttaman agia "penturyhmällemme". Ryhmässä aksaavat Hopun lisäksi kolme muuta hoota: Pihka, Jocke ja Raiku. Ja toki muitakin nuoria koiria. On ollut todella palkitsevaa kouluttaa ryhmäläisiä lähes tauotta 4-6 kuukauden iästä lähtien. Aika paljon olemme saaneet aikaan! Toki ahkerat koulutettavat käyvät hakemassa agiapua myös ihan ammattikouluttajilta, joten kaikki edistys ei suinkaan ole minun ansiotani ;).

Hoppu pääsi tänään tositoimiin ennen ryhmän oman treniajan alkua, sillä minun piti lähteä kesken treenien paimentamaan. Hoppu teki yksittäisten esteiden vahvistamista: puomia, keinua, aata, keppejä ja rengasta. Aa, rengas ja kepit sujuvat jo todella hyvin, mutta keinulle toivoisin enemmän vauhtia ja varmuutta, samoin puomille. Etenkin puomilla kontaktipinnalle hakeutuminen pitäisi olla nopeampaa ja varmempaa. Nyt Hoppu hakeutuu helposti puomin loppuosaan ja pysähtyy, mutta 2 on 2 off asema on vähän hakusessa. Nyt vain paljon oikeiden kontaktisuoritusten vahvistamista.

Päivän kokokohta oli nautapaimennus Nessan kanssa Lopella. Minua kysyttiin aussieporukan täydennykseksi pari viikkoa sitten ja minähän suostuin. Tosin heti perään pohdin, että ajatus oli maailman huonoin, mutta menin kun olin luvannut. Odotukset eivät siis olleet korkealla. Nessa on paimennellut lampaita muutaman kerran ja ollut erittäin kiinnostunut Ongelmana on ollut se, etten ole osannut Nessaan viedä ja se, että usein Nessa on lähtenyt rynnimään lampailla turhan paljon. Ja muutenkin molempien paimennustausta on - no, jokseenkin olematon. Ekalla kierroksella menimme treeniaitaukseen kouluttaja Virpin ja Nessan kanssa, Nessa liinassa. Tarkoitus oli harjoitella nautojen liikuttelua pitkin aitausta. Nautoja paimennetaan aina ajamalla. Ajamista ei tehdä yhdestä pisteestä lauman takaa, sillä silloin naudat eivät näe koiraa. Tarkoitus on, että koira tekee U-muotoista kaarta lauman takana, noin 45 asteen kulmaan saakka molemmin puolin. Ohessa pieni kaavakuva asiasta:

Tämä tarkoittaa siis sitä, että takaa ajetaan, molemmin puolin pitää käydä naudan "silmissä" jotta ne liikkuvat eteenpäin. Lapojen tasolla menee pysäytyslinja, eli jos ajaudut liian eteen, nauta pysähtyy. Mikäli haluat kääntää naudan, jo noin 45 astetta etuviistosta. Suoraan etestä ei pidä nautaa lähestyä, sillä silloin se tulee päälle. Siis EI suoraan edestä.

Ekalla kierroksella siis liikuttelimme nautoja oman tahtimme mukaan. Tämä sujui mielestäni ihan ok, joskin Nessan mielestä aitauksesta löytyvä hevosen ja lehmän lanta oli ajoittain liiankin mielenkiintoista. Asennetta löytyi kuitenkin hyvin, silloin kun sitä tarkittiin ja naudat saatiin liikkeelle. Hyvä Nepe!

Toisella kierroksella tehtiinkin treeniä toisela tavalla: aitauksessa oli kerralla neljä koiraa. Kaksi koirista piti naudat pois portilta, yksi tuki ajavaa koiraa "blokkaajana" ja yksi koirista ajoi nautoja. Tehtävä oli saada naudat kuljetettua kulmasta portin läpi uudestaan kulmaan. Kas näin:

Mahtavaa tässä tavassa treenata paimennusta oli päästä oikeasti tekemään töitä vaikka koirat vasta harjoittelivat. Upeaa saada nautalauma kulkemaan tietyn ohjeen mukaan ja nähdä, miten ne ne eri koiriin ja paineeseen reagoivat. Upea kokemus! Kun koira osaa pysäytyksen, ohjauskäskyt ja ajamisen ja pystyy tekemään töitä itsenäisesti, toimii ohjaaja ikäänkuin "blokkaajakoirana" ja koira ajavana. 

Päivästä löytyy videomateriaaliakin, katsotaan milloin saan nettiin. Suosittelen nautapaimennuta kyllä kaikille aussieihmisille, oli niin mielenkiintoista. Aussie on kuitenkin ensisijaisesti nautapaimen eikä lammaspaimen. Me ainakin mennään uudestaan!

Munhan piti päivitellä blogia useammin...

...mutta kuinkas sitten kävikään ;). Yllätys. Mutta nyt siis vähän viime viikosta ja tästä päivästä pikakelauksella.

Ensin ihania Maken ottamia kuvia lumiselta pellolta. Hoppu ja Nessa nauttivat juoksemisesta pallojen perässä, koirien mielestä niin parhautta! Ja onhan sitä menoa ihana itsekin katsella.

Lenkkeilyn ja syömisen jälkeen oli aika siirtyä keskiviikon perusmeininkeihin, trenaamaan. Hoppu pääsi hakutreeneihin treenaamaan ilmaisua ja Nessa aksailemaan.

Hoppu teki kiintorullatrteeniä lumisella parkkiksella. 8 pistoa, kaikilla maalimies näkyvissä ja tehtävänä tuoda rulla. 5 ekaa sujui hyvin, Hoppu ottaa rullan tosi hyvin maalimiehellä. Kuudennella Hoppu nappasi rullan matkalla. Pyysin irroittamaan ja lähetin maalimiehele. Korjaus toimi, toi rullan hyvin. Seiskalla yritti napara rullan liian aikaisin, joten en hyväksynyt ilmaisua. uusinta hyvin. Vika toimi hyvin. Pätevä kiintorullamies!

Nessan aksasta ei jäänyt kyllä ihmeemmin kerrottavaa jälkipolville. Olin aika huono Nessa kyllä yritti parhaansa. Pari huomiota treeneistä kuitenkin: Nessan puomin alasmenokontaktia pitää vahvistaa lisää. Ei suoranaisesti tehnyt kontaktivirhettä, mutta 2 on 2 off kontaktia ei juuri näkynyt. Eikä Nessa osannut hakeutua sinne pelkällä alastulollakaan, joka vähän yllätti. Olin aivan varma, että radan alun pakkovalssi kepeille toimisi. Muttamutta... Kun kiirehdin liian aikaisin liikkeelle, hakeutui Nessa toiseen keppiväliin. Kun en lähtenyt liian aikaisin liikkeelle, tämä kohta toimi. Tarkkana! Positiivinen juttu oli, että poispäinkäännös puomin alastulolta putkeen toimi. Näitähän tehtiin loppuvuodesta, jolloin eivät heti sujuneet.

Tiistaina vain lenkkeilimme ja kävimme lasten luistelun aikana kentän vieressä heittelemässä frisbeetä. Ihanan hyvin molemmat käyttäytyvät ihmisten ilmoilla ja keskittyvät vain omiin puuhiinsa.

Maanantaina pihatokoiltiin vähän. Hopulle hyppyä ja seuraamista, Nessalle noutoa ja luoksetuloa.

Sunnuntaina hakuiltiin mini-Wirneen porukalla, paikalle pääsvät lopulta Marika ja Pihka, Tuuli ja Raiku sekä minä Hopun kanssa. Hopulle rullatreeniä.

Lauantaina junnuaksailtiin. Aksatreenien tavoitteena oli käännökset ja rengas. Rengas löytyi oikein hyvin ja käännöksetkin sujuivat kivasti. Toisena treeninä rallittelua putkesta putkeen puolikkaat kepit siinä välissä. Hyvin toimi tämäkin. Videomateriaaliakin on, katsotaan saako sen joskus esille.

Hopun agia videolla: https://www.youtube.com/watch?v=aC4_BAAQ_Hc&feature=em-upload_owner

Keskiviikko = vapaapäivä = treenipäivä

Tiistaina vietettiin vapaapäivää löysäillen, koiruuksien piti tyytyä pelkkään lenkkeilyyn. Välillä hyvä niinkin.

Keskiviikkona oli normaaliin tapaan arkivapaa ja käytin sen normaaliin tapaan - koirien kanssa pitkin metsiä ja treenejä porhaltaen.

Aamupäivästä lähdin koirien kanssa lähipellon kautta metsälenkille. Pellolla Hoppu ja Nessa saivat juosta cuz pallojen perässä ja ne olivat aivan onnessaan! Onnessani olin minäkin - niin kaunis keli! Vaikka pakkasta oli yli 10 astetta, minulle tuli jopa kuuma vaatekerrosteni alla. Olin selvästi pakkatunut naparetkeä varten. Reissusta tuli jopa otettua reilusti kuvia, mutta ne ovat vielä purkamatta. Ehkä sitten joskus...

Tähän hätään pari puhelinräpsyä.

Päivän ensimmäinen treeni oli viestittelyä Marikan ja Jocken kanssa. Suunnitelma oli 300m juoksutusta ilman polkuapua. Muutimme suunnitelman lennossa, kun treenipaikassa olikin hyvä, rauhallinen hiekkatie, jota koirien oli hyvä juosta. Treeninä oli 500m pitkin selvää tietä juoksu, kolme juoksupätkää, minisiirtymät. Hoppu juoksi ensin, Nessa toisena ja Jocke kolmantena. Eka matka sujui Hopulta ja nessalta hyvin. Jocke yritti päästä helpommalla, juoksi noin 50m ja jäi seisomaan. Marika ei päästänyt Jockea luokseen vaan kannust juoksemaan, jolloin Jocke juoksi matkan hienosti minulle asti. Toiselle matkalle Hoppu lähti vähän tavallista rauhallisemmin. Se kyllä laukkasi eikä pysähtynyt ja katsahtanut minuun päin, mutta tavallinen into ja raivo oli kateissa. Jocke ja Nessa juoksivat hyvin. Vikalla Hoppu-pikkumies meni jumiin. Se unohti mitä oli tekemässä. Etäisyys oli ehkä liikaa. Lopulta Marika tuli noin 200m lähemmäs ja minä kutsuin, jolloin lopulta juoksi. Nessa hyvin ja Jocke erittäin hyvin! Seuraava treeni selvästi helpompi, motivaaion ja itsevarmuuden nostatustreeni. Vaikka ihan lyhyt matka, mutta monta taipaletta.

Seuraava treeni oli raunioilla, mutta sitä ennen käytiin vähän lämmittelemässä ja herkuttelemassa Marikan kanssa huoltsikalla. Kiitos Marika! Raunioilla Hoppu pääsi tositoimiin: 6 ukkoa lähes näkyvissä, teemana kiintorulla. Suunnitelma oli 4 ekaa kiintorullalla, 2 vikaa irtorullalla. Muttamutta... Lopulta kaikki 6 kiintorullalla, sillä jouduin pari kertaa pyytämään rullan pois Hopun suusta. Jos etsi jonkin aikaa tyhjää, otti rullan suhun jo hajusta. Nyt tein niin, että ekan annoin mennä, kun otti kuitenkin lähellä maalimiestä.  Muihin puutui tiukalla "kiitos" käskyllä. Tässä treenissä kehuin itse, kun otti rullan maalimiehellä, tästä päästävä pian eroon. Minun pitää olla täsmällisempi rullan vastaanotossa ja näytölle lähettämisessä, tuppaa meneään sähläämiseksi. Ja tuota rullaa pitää pohtia. Hoppu teki töitä mielellään, nenä toimi ja rullankin osasi nostaa itse, tästä on hyvä jatkaa!

Illalla Nessa pääsi vielä aksailemaan ja molemmat koirat lenkkeilemään. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Jälkeä, agia, näyttelyitä, pentuja ja tokoa

Kumma juttu, että treenejä on vaikea mahduttaa yhteen viikkoon  - lajeja kun tuppaa olemaan melkein enemmän kun viikossa päiviä ;).

Nessalla on ollut viime viikon loppu ja maanantai tylsää, se on päässyt mukaan lähinnä vain lenkkeilemään. Treenailun on hoitanut Hoppu.

Perjantaina kävin ennen töitä koiruuksien kanssa lenkillä ja jäljellä. Jäljen vanhentuessa heittelin koirille cuz kumivinkupalloja pitkin metsiä ja koirat pinkoivat niiden perässä minkä jaksavat. Välillä nenäkin joutuu käyttöön, kun kallisarvoinen pallo häviää pusikkoon. Nessan ehdotonta mielipuuhaa!

Hopun jälki oli tallattu kuivaan kangasmetsän, jonka varvikkoa peitti hyvin hentoinen lumipeite. Jälki oli neliömäinen, noin 500m, 2 kulmaa ja 6 keppiä. Vanheni vain 30minuuttia. Nyt jälki toimi. Hoppu jäljesti kuin kone, teki kulmat loistavasati ja löysi kaikki kepit. Upea Hoppis! Muutama vaihtoehto mikä viime jäljessä mätti: vieras jälki (Tuuli), liian pitkä vanhentuminen (1h) tai reilu määrä harhajälkiä (siellä nimittäin liikkui monia ulkoilijoita). Näitä onnistumisia olisi hyvä ollut vahvistaa vielä ennen talven tuloa, mutta nyt näyttää siltä ettei ehditty. Jatkossa pitää muistaa VAIKEUTTAA YHTÄ ASIAA KERRALLAAN. Etenkin Hopulla ja jäljellä. Itsevarmuutta pitää vahvistaa reilusti, jotta uskaltaa tehdä itsenäisiä ratkaisuja.

Perjanta-iltana lähdin töiden jälkeen lenkille Tervakosken teille. Hoppu yrittää jatkuvasti vähän vedättää liian edele, kun se ei oikein ole tottunut kävelemään ihmisten ilmoilla ;). Kun pääsin kotiin, kämpässämme oli karsea metakka, kun Maken bändi treenasi yäkerrassa. Koirat ovat tottuneet tuohon korvia huumaavaan meteliin (anteeksi, musiikkiin) ja lapsetkin nukkuvat kuin pienet murmelit. Make onkin jo puhunut, että hän on osallistunut pentujen äänisiedätykseen hankkimalla yläkertaan aidot rummut. Melko uhrautuvaista, eikö?

Lauantaiaamuna oli Hopun agitreenien vuoro. Rata oli kerrankin melko helppo, olin lähinnä ajatellut, että keskitymme kaikki keinun treenaamiseen. Ei siis varsinaista ohjaushaastetta. Katsotaan, jos onnistun jostakin löytämään kätevän ratasuunnitteluohjelman, jospa saisin ratoja välillä ihan tänne näkyviinkin. Nyt siis vain kommentit. Tein keinun ensin yksittäisenä, toimi hyvin. Hopulla on välillä tapana lentää ekalla yrittämällä keinusta yli. Radan osana toimi hyvin, ainoa mitä pitää miettiä on se, ettei tule 2on 2off asemaan keinulla. Tämä ei minua haittaa, mutta tarjosi samaa tyyliä myhemmin puomilla. Siitä en välittäisi. Kun tein radan ekan kerran peilikuvana, Hoppu teki lentokeinun. Näitä siis vahvistettava. Parin rundin jälkeen tein puomia, jossa tulikin yllättävä ilmiö esiin: Hoppu luuli olevansa keinulla ja teki puomin tosi varoen. Huomasin myös, ettei alastulon paikka ole ihan selvä enää. Back to basics! Kepeilläkin tuli vielä loppusählinkiä, kun Hoppu kiilasi sieltä liikkeeni perässä ulos kolmanneksi vikasta välistä. Mun moka. Näihin huolellisuutta nuoren koiran kanssa! Hopun kanssa pitäisi käydä nyt muutama kerta tekemässä ihan omaa treeniä estetaitojen varmistamiseksi. Minun pitää myös muistaa vaalia sitä tärkeintä - mielentilaa. Alkuun se oli tässä treenissä kohdillaan, mutta lopuksi vähän lakosi, kun tuli epävarmuutta.

Aksatreenien jälkeen Hoppu, Pihka, Raiku ja Nessa pääsivät lenkkeilemään. Nurtsikentällä otettiin ilo irti ja kirmattiin täysillä ympäri kenttää koko poppoo. Aivan ihana nähdä kaikkia niin onnessaan juoksun huumassa!

Sunnuntai olikin minulle reissupäivä. Ajoimme Jennan kanssa Savonlinnaan Snowtime´s aussiepentuja moikkamaan. Pennut olivat noin 4,5 viikon ikäisiä, hirmuisen suloisia ja reippaita karvapalloja. Suloisuskerroin oli huipussaan ja riiviöintiä ei vielä ollut nimeksikään, ihkuja! Tykästyin kovasti Rioon, pentujen äitiin sekä muihin Merjan koiriin. Riffi oli ihan paras! Lisää pentukuvia tuolla: http://lurpanpoppoo.1g.fi/kuvat/Koirat/Rion+ja+Linkin+pennut/

 Ollessani Savonlinnassa, Marisa ja Marika veivät yhdessä Hopun näytelmiin, Marika lähinnä nakitettuna avustajana. Näytelmiin olivat eksyneet myös Raiku ja Nova H-arvosteluiden toivossa. Hopulle H, Novale ERI ja Raikulle T. Pojat kiittävät ja kumartavat ja lopettavat huipulla, Raiku saa vielä jatkaa sitä hoon metsästystä. Ihana, Täydellinen Raikkis!

Rio-äippä

Hoppu oli sunnuntai-illan ihmeen levoton, etenkin ennen kun pääsin kotiin. Se oli uikuttanut, ulvonut, tuijottanut ulos ja ulkona vain huidelut ympäriinsä. Olisiko hyväntuoksuinen sisko pistänyt velipojan hormoonit hyrräämäään? Tiedä häntä. Maanataina töissä levottomuus jatkui. Yleensä Hoppu vain nukkuu, mutta nyt piti vinkua, jopa haukahdella mökissään. Seurataan, mihin tilanne etenee.

Hoppu pääsi treenailemaan tokojuttuja maanantai-iltana. Paikalla oli vain Pihka-sisko, muut ryhmän jäsenet eivät päässeet tulemaan. Aloitimme tunnarilla. Hopun kanssa aloiteltiin alunperin syksyllä siten, että piilotin kaikki kapulat. Ja mielestäni pääsimme asian ytimeen: oikea kapula etsitään haistelemalla. Nyt homma on kuitenkin romuttunut, tehtävä ymmärretään nykyään: hae mikä tahansa kapula. Tänään sama juttu jatkui. Ensin oli kasa ja yksittäinen kapula. Hoppu haki kapulan. Kehuin ja palkkasin, koska toi kuitenkin oikean. Tosin haistelematta. Seuraavaksi Virpi "piilotti" yksittäisen kapulan hiekkaan. Hoppu ei hämääntynyt, vaan haki kapulan taas haistelematta, sillä se näki mihin kapula meni. Vielä yksi yritys, sama tilanne säkkien takaa. Nyt siis seuraavan kahden viikon proekti on AVATA NENÄ. Piilotan siis ensin yhtä ja ehkä myöhemmin useampaa kapula lumeen ja annan Hopun tehdä työt nenällä. Jospa se siitä.

Seuraava prjekti oli ohjatun noudon suunnat. Jätin Hopun merkille ja lähetin lelulle oikealle tai vasemmalle. Toimi hyvin, teki mielellään, joten onnistunut alkeistreeni. Vikalla minun piti titenkin pyytää, että Virpi vie vasemmalle kapulan. Minä ahne tyyppi. Hoppu kyllä meni kapulalle, mutta ihmetteli mitä kapulalle taas pitikään tehdä. Eli teki kyllä, mutta ei parhaalla fiiliksellä eikä vauhdilla. Malttia Laura!Jatketaan sis suntia vahvistaen, välillä merkkiäkin ennen lelulle pääsyä. Ja noutoja erikseen vauhdilla.

Ikuisusprojekti seuraaminen oli alkutreenistä ihan huikeaa! Hoppu seurasi pitkiäkin suoria, teki käännökset, ei häirintynyt edes ruudusta. Kivaa! Treenin loppuvaiheessa iski väsy/epävarmuus/molemmat yhdessä, joten seuraaminen alkoi lässähtää. Virpin käskytyksillä toii kuitenkin paremmin kuin viimeksi, ei laskenut yhtä alas. Näitä käskytettäviä seuraamisia pitää selvästi tehdä paljon.

Hypyn kansa törmäsin taas tuttuun ongelmaan: Hoppu ei hyppää ekalla käskyllä. Hopun moodi tehdä hyppyliikettä on hyvin hiipivä ja tuijotava. Tämä tekee myös sen, ettei se lähde ekalla käskyllä. Ja koska olen huono ihminen, hermostuin tuosta tuijotusmoodista (sillä sehän auttaa!!).  Ja sain koiran lisää epävarmaksi ja hitaammaksi. Ymärsin lopulta helpottaa ja päästää Hopun aina hyppäämään lelun luo käskyn kuultuaan. Näitä lisää! Sanan hyppy pitäisi aina olla LUPA koiralle tehdä hyppy, ei käsky. Nyt niitä vapautuksia hypyn yli lelulle hyppykäskyllä.

Alkutreeneistä meni taas oikein hyvin, olin iloinen. Mutta lopputreenit meni vähän läskiksi. Taukoja pitää muistaa pitää! Ei tehdä liikaa putkeen tai kerrallaan. Etenkin Hoppu väsyy ja sillä pitää fiilis pitää koko ajan korkealla.

Illan lopetti mukava lenkki Nessan ja Hopun kanssa pellon ympäri. Lumi kimalsi kauniisti otsalampubn valossa ja koirilla oli kivaa. Mahtavuutta!

9.1.2014 Viestiä

Vuorossa oli viestittelyä Jocken ja Marikan kanssa ennen työpäivää. Ennen treeniä kävimme pienellä lämppälenkillä. Pojilla oli lyhyen alkujäykistelyn jälkeen todella hauskaa keskenään. Ne juoksivat ja painivat pitkin metsää.

Tämän päivän treenin tarkoitus oli juosta vähän pidempää matkaa polkuavulla ja tehdä vain hyvin pienet siirtymät. Matka noin 300m, matkoja viisi.

Jocke: eka ja toka matka hyvin, lähtiessä intohaukahduksia, lähtee tosi lujaa! Kolmannella lähti tosi hyvin, mutta tuli hetken kuluttua takaisin. Uusintalähetyksellä lähti hyvin. Neljäs ja viides matka hyvin.

Hoppu: eka ja toka tosi hyvin, lähti päämäärätietoisesti ja itsevarmasti. Kolmannella Jocke sähläilyn vuoksi lähtö epävarma, mutta päämäärätietoinen. Juoksi perille. Neljäs ja viides matka hyvin.

Nessa: Nessa juoksi tällä kertaa viimeisenä. Pientä vinkumista lli havaittavissa Hopun ja Jocken lähetysten aikana. Lähti hyvin ja juoksi varmasti.