Rataan tutustuessa pitäisi jokaisessa estevälissä miettiä 1. Kontakti (koira näkee sivuprofiilin naamasta) 2. Esteelle lukittaminen ja 3. Ennakointi (koira tietää AJOISSA mihin suuntaan lähdetään seuraavaksi). Milloin on tullut tuolla tarkkuudella tutustuttua rataan? Myönnän - ei ikinä.
Ohjaustekniikoista minulle uusia, joita en ole itse tehnyt, olivat backfläp ja tuplasylkkäri. Ja kun Hopun kanssa tuplasylkkäri oli haaste, joka tosin saatiin lopulta tehtyä, kokeiltiin samaan kohtaan myös flippiä. Omien jalkojen ja käsien yhteistyö oli taas hakusessa, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Tuli vaan todettua, että pitää päästä Hopunkin kanssa aksaamaan jonkun valvovan silmän alle. Ja että jatkossa tehdään treeneissä enemmän tekniikkajuttuja.
Kaikenkaikkiaan hyvillä fiiliksillä, Hopun kanssa olisi ollut kiva päästä tekemään enemmän rataa. Ja tietenkin olisi Nessankin kanssa ollut kiva päästä testailemaan myös radan loppuosaa 28-40. Ei mopolla mahdottomiin ;). Agitreenimotivaatio kasvoi taas huimasti ja keskiviikon flown jälkeen palattiin takaisin maan pinnalle.
Hopulle nyt paljon palkkaa kaikesta, etenemistreeniä niin että en liiku ja palkkaa luokseni täysillä tulemisesta.
Nessan kanssa ohjausta vähän useammin tekniikoin, jotta saisin kääntymään, käännösten rytmittäminen tehokkaammaksi ja puomin alastulo kuntoon.
Oman kisapään kuntoon saattamiseksi mentaalitreeniä radasta, nopeutetusti ja virtuaalikoiran kanssa. Radoilla nollatreeniä. Ja sit ehkä sinne kisaamaankin vois itseään potkia :).
