Meillä oli ohjelmanumerossa tänään Wirneen minitreffit, paikalla Marika ja Jocke, Tuuli ja Raiku sekä Maija ja Nauru. Tarkoituksena oli keskittyä koirien riehuttamiseen, uittamiseen ja jäljestykseen.
Nessa ui, mutta jätti riehumisen vähemmälle. Eihän nyt mamsku enää masun kanssa voi. Pari kertaa intoutui kuitenkin säntäämään nuorison vauhtiin mukaan. Hoppu ui ja riehui koko rahan edestä. Hoppu ja Raiku ovat kyllä riehukaksikko parhaasta (vai pahimmasta?) päästä, vauhtia ja vaarallisia ilanteita riittää. Molemmat vaanivat, taklaavat ja roikkuvat toistensa niskassa. Nauru yritti päästä mukaan, mutta jäi väkisinkin kaksikon leikeistä vähän ulkopuoliseksi. Ääntä kyllä riitti ;).
Nessalle tallattiin jälki paitsi Nessan mielen virkistämiseksi, myös pentujen haistelutaidon kehittämiseksi. Emän nenän käytöllä on nimittäin tutkitusti positiivinen vaikutus pentujen nenänkäyttötaipumukseen, kuulin itseni viisaammalta ihmiseltä. Nessan jälki oli ehkä 300m pitkä, 6 kepiä ja lyhyt jana. Vanhentui 2h. Nessa rynni kolmen ekan kepin yli, mutta löysi kolme vikaa. Ei siis ihan parhaasta päästä, mutta tavoite saavutettiin: nenänkäyttöä sekä äpelle että pennuille.
Hopun jäljen kanssa on ongelma. Se osaa kyllä jäljestä ja löytää kepitkin aika kivasti, mutta sen tyyli jäljestää on kovin vauhdikas ja melko epätarkka. Suurin ongelma on se, että en tiedä milloin se on jäljellä. Se voi kuskata minua aivan väärään suuntaan täysin itsevarmasti maata haistellen ja vetäen. Tässä haastetta. Olen nyt yrttänyt tehdä niin, että jään itse jäljelle, annan Hopun haahuta kunnes se tse löytää jäljen ja etenen vasta sen mukana kun se on jäljellä. Katsotaan onnistuuko tämä. Toisena korjausliikkeenä pyrin taas ajamaan enemmän namijälkeä. Mutta nyt tämän päivän jälkeen. Jälki oli haastava: rutikuiva maa, 2h vanha jälki, pohjana tien varren heinikko ja välillä harva metsä. Jälki oli suora ja keppejä 6. Pituus? Ehkä 300m. Jälki oli Tuulin tallaama. Hoppu ei tahtonut irrota ekalla yrittämällä janalle kunnolla. Toisella lähti. Reagoi jälkeen ja nosti sen, mutta lähti heti huitelemaan jäljeltä sivuun. Hoppu meni sellaisella itsevarmuudella, että lähdin perään. No, Tuuli huuteli minut sieltä pois. Otin uudelleen jäljen noston, joka toimi hyvin. Löysi kepin, jota lähti tuomaan minulle. Hopunhan pitäisi käydä makuulle. En tied mikä tässä oli, mahdollisesti oli jo vhän epävarma ekasta korjauksesta. Pyysin Hopun makuulle keppi suussa. Kun kaivoin palkkaa esiin, hyppäsi Hoppu lujaa minua päin, josta annoin tiukan palautteen. Ei olisi pitänyt. Loppu jälki ajettiin epävarman Hopun kanssa, joka selvästi otti minusta painetta. Välillä mentiin jäljellä, välillä ei. Kepeistä nousi 4 tai 5. Jälkeä pitää ajaa enemmän ja ehdottomasti varottava koiran paineistamista!
Kiitos Tuuli otoksista! Lisää omista ja muista tuolla: http://tuulin.kuvat.fi/kuvat/2013/Heinäkuu/W-treffit+9.7./
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti