Aamupäivällä lähdimme treenailemaan viestiä Haltialan pelloille Jocken ja Marikan kanssa. Keli oli mitä ihanin ja seura erinomaista ;).
Jocke teki viestiä ihan ekaa kertaa. Teimme jockelle seitsemän matkaa. Eka noin 70 askelta, siirtymät 10-20 askelta. Jocke juoksi tosi hyvin eikä tarvinnut apuja. Jocken mielestä homma oli mitä parasta: juosta nyt kahden ihmisen välillä, joista molemmat ruokkivat.
Hopulle tehtiin myös seitsemän matkaa. Eka matka noin 150 askelta, siirtymät 60 ja 70 askelta. Koska viidennelle matkalle lähteminen oli vähän epävarmaa, viimeinen matka oli vain noin 40 askelta. Ekalle matkalle minulta Marikalle Hoppu lähti tosi hyvin. Lähellä Marikaa Hoppu väisti jotakin polulla hyvin äkisti. Marikan mielestä se oli jokin haju tms. Hoppu teki saman väistöiikkeen joka kerta Marikalle päin juostessaan. Tokalla lähetyksellä Hoppu lähti vasta toisella käskyllä ja lähti sillä todella hyvin. Ekalla Hoppu vain nytkähti, muttei lähtenyt juoksemaan. Kolmannella lähetyksellä nytkähti ekalla ja tokalla käskyllä, mutta ei lähtenyt. Lähti juoksemaan, kun kehotin mene-sanalla. Vika matka helpotettiin selvästi lähetysvaikeuksien vuoksi. Vikalle matkalle lähti toisella käskyllä. Lähetyksiin kiinnitettävä Hopun kanssa huomiota ja treenit pidettävä ehdottomasti riittävän helppoina.
Nessa juoksi viisi matkaa. Noin 300m matkan jälkeen pellolla ollut polku jakaantui kahdeksi T-risteyksen tyyliin. Jatkoin oikealle kääntyen. Eka matka noin 250m, siirtymät noin 150m. Nessa juoksi hyvällä vauhdilla ja varmasti. Lähetykset toimivat hyvin. Erittäin hyvä treeni Nessalle!
Viestitreenien jälkeen Nessa ja pojat pääsivät pienelle lenkille. Nessa keskittyi omaan kuljeskeluun, pojat painimiseen. Aluksi Hopun piti näyttää Jockelle kuka on äijä ja Jocke nöyrtyi. Muutaman minuutin välien selvittelyn jälkeen pojat painivat keskenään hyvässä sovussa ja innoissaan.
Niinun aksassa Hoppu pääsi tekemään alkurataa, jossa oli aita-aita pakkoalssilla-putki-aita takaaleikkauksella. Pakka Niinulla takaaleikkausaidan takana. Ekalla Hoppu oli karkaamassa pakkovalssin merkkauksesta suoraan palkalle. Tokalla tuli ohjaukseeni, mutta uoksi palkalle täysillä putkesta ohjaustani sen kummemmin katsomatta. Kolmannella toistolla jätin lelun siivekkeen taakse ja otin alusta. Tämä onnistui, Hoppu keräsi itsensä hyvin takaaleikkauksella.Neljännelä ajoin Hopun päälle takaaleikkauksessa, jolloin se juoksi lelulle suoraan takaaleikkausta suorittamatta. Ja tätä virhettä se toisti monta kertaa. Lopulta saimme takaaleikkauksen toimimaan uudestaan. Hoppu oli treenissä selvästi väsynyt, joten treenit päätettiin pitää lyhyenä. Teimme vieä kaksi kertaa aita-putki treenin ja palkkasimme Hopun ruhtinaalisesti. Hopulle ei ole vielä hyvä tehdä agittreenejä muun treenin jälkeen, sillä silloin maksimaalisen vauhdin saaminen on nyt tärkeää eikä onnistu muiden treenien jälkeen kovin helposti.
Nessan kanssa riittä radalla haastetta. Ongelmahan siis ei ollut Nessa vaan yhdistelmä omaa, heikkoa rytmittämistaitoani ja rytmittämistä vaativaa rataa. Pakkovalssi kakkosaidalle toimi hyvin. Pakovalssiaidalta oli tarkoitus jatkaa putkeen, mutta ensimmäisellä kerralla pakkovalssini venyi liian pitkälle sivuttaissunnassa ja Nessa irtosi putken takana olevalle aalle. Oikea ohjaus olisi ollut pakkovalsi ja hypyn keskivaiheessa rintamasuunnan kääntö putkeen päin. Tokalla yrityksellä tein näin, mutta pysähdyin hetkeksi ja otin Nessaa haltuun. Tällä seurauksella Nessa meni ohi putkesta. Näin. No, oikea ohjaus ilman turhaa haltuunottohässäkkää toi oikean lopputuloksen, Nessa putkessa. Putken jälkeen aita takaaleikkausella, aita, muuri, okseri ja kepit. Kepit oli meille vaikea paikka. Okserin takana, keppien vieressä oli ihana ansahyppy, jolle Nessa ekalla radalle eksyi - tietenkin taas ohjaukseni vuoksi. Tarkoitus oli muurin ja okserin välissä ottaa koira haltuun, rytmittää ja kääntää oma liike kakkoskeppiä kohti. Tätä kohtaa jouduimme viilaamaan monta kertaa. Ekalla otin haltuun liikaa, jolloin Nessa ei hypnnyt okseria. Tokala hyppäsi okserin, mutta oma liike ei ohjannut kepeille, joten meni kepeillä väärästä kohtaa sisään. Yhdessa kohdassa unohdin ohjata muurin, joten tuli siitä ohi. Se vinkki, mikä lopulta auttoi minua oli se, että kun käännöksen haltuunotto, rytmitys ja kääntäminen tehdään jo ennen okseria, voi okserin jälkeen reilust liikkua kepeille ilman pelkoa koiran karkaamisesta ansaesteelle. Näillä vinkeillä toimi, jee! Seuraava pätkä oli kepit, muurin takaakierto, okseri, aita, pituus ja aita siten, että piti vetää lähemmälle puolelle, sille toiselle mille pituus syötti. Ekalla yrittämällä olin tolkuttomasti myöhässä, sillä jäin jumiin muurin takaakiertoon. No, sain jotenkuten pelastettua Nessan oikealle puolelle hyppyä, mutta kaunista se ei ollut. Sain vielä jatkettua seuraavan aidan, mutta sen jälkeen Nessa hyppäsi aidan väärään suuntaan. Ohjausvalintani oli nimittäin valssi, vaikka saksalainen olisi ollut parempi. Tämä kohta radasta korjattiin sillä, että työnsin muurin taakse lähempää keppejä, jolloin pääsin aikaisemmin liikkeelle. Olin jo lähes pituuden takana vetämässä Nessaa, kun pääsin ajoissa liikkeelle. Takaakierrolla saksalainen toimi, mutta nyt unohdin ohjata seuraavan esteen. Tääkin kohta saatiin lopulta toimimaan. Hypyn jälkeen oli tarkoitus jatkaa putkeen. Tässäkin kokeilimme kaikkia vierekkäin olevia esteitä: putkea, keppejä ja aata. Hups.
Päivän treeni oli erittäin opettavainen. Harmittavaa, kun jouduimme työstämään alkuosaa niin pitkään. Tehtäväksi jäi vielä noin 22 seuraavaa estettä. On jokatapauksessa tärkeää, että saimme pätkiä haastavasta radasta toimimaan. On myös kiva huomata, että Nessa kyllä tekee juuri kuten pyydän. Kartturi vain voisi oppia yleistämään vähän helpommin. Miten se rytmittäminen ja oman liikkeen hallinta onkin niin vaikeaa! Agility on kyllä haastavaa. Vaan ei kukaan luvannutkaan koskaan meille muuta. Ja parhaimmillaanhan aksa on niin siistiä!
Kotona kävimme vielä heittelemässä frisbeetä pellolla Maken kuvatessa. Kuvia sitten joskus.
Nyt odottelen kylään pientä Nauru-riiviötä. Hauska nähdä naskalihammasta ;). Saa nähdä onko Naurussa pitelemistä!
