23.3.2014 Paimennusta Wirneen porukalla

Kuten on tullut aiemminkin mainittua, olen totaalisen koukuttunut paimennukseen. Ja kovaa tahtia koukuttamassa muita Wirnistijöitäkin ;). Tänään siis paimenneltiin Wirneen porukalla, mukana oli myös Paula sukulaistyttö Inarin kanssa. 

Meillä kaikilla taisi leuka hieman loksahtaa auki, kun Tuija ensimmäisenä kertoi päivän teeman olevan häkitys ja stopit. Hoppu, Jocke ja Pihka pääsivät jopa häkittämään, muut tekivät etäisyyttä, intoa ja stoppeja.

Hoppu aloitti kuljettelulla ja häkitti molemmilla kierroksilla kaksi kertaa. Häkitys sujui oikein hyvin, kerran lambit vähän levisivät portilla. Aluksi Hopulla oli taas haukahtelua ja etäisyyttä vähän turhan vähän. Ääni saatiin nopeasti hallintaan ja etäisyyttäkin löytyi. Tänään etäisyyden vaatimus oli kuljetuksissa vähän aiempaa suurepi, joten pietä epävarmuutta kakan syömisen muodossa oli havaittavissa.

Mietittäviä asioita jatkoon on tuo etäisyys, stoppien vahvistaminen ja suuntakäskyt. Mietittävää on myös, tehdäänkö tasapainopisteeseen aina pysäytys ennen tuomista minulla. Ihana nähdä, miten treenien myötä asioita saadaan eteenpäin. Huippu-Hoppis!

Tinttiä lampaat vähän mietityttivät viimeksi. Tänään Tintti oli aivan kuin eri koira! Itsevarmuutta oli tonneittain lisää. Ekalla kierroksella Tintti jo pyrähteli lampaiden perään, toisella kierroksella lähti upeasti laumaa kiertämään. Taisi Sarikin syttyä lampaille Tintin suoritusten myötä ;). Jocke teki tänään tosi rauhallisesti töitä ja piti hyvin etäisyyttä Marikan vaatimuksesta. Ja vaikka painetta välillä annettiin, Jocke jatkoi työskentelyä. Raiku oli alkuun oma intensiivinen itsensä, mutta laumaa kiertäessä alkoi etäisyys löytyä. Ja hienoja stoppeja sai Raikukin tehtyä. Pihka oli alkuun vähän ihmeissään ja purki tämän haukahteluun ja pieneen hyökkimiseen. Kun Marika sai nämä karsittua, teki Pihkakin kovin siivoa työtä. Ylpeä saan olla kaikista Wirnistelijöistä. Viettiä ja tahtoa paimennukseen löytyy oikein hienosti, kukaan ei yritä syödä lampaita ja hyvin ovat kaikki kuulolla. Hienot Wirnistelijät!

Hoppu-paimen oli illalla kotona hyvinkin rauhallinen rankan paimennusurakan jälkeen. Tässä todistusaineistoa. Sara oli litistyä Hopun alle ;).

22.3.2014 Takaisin arkeen

Kuten osa lukijoista on saattanut jo huomata J-pentueen blogin puolelta, on tämän viikon alku kulunut Hollannin reissussa. Lyhyesti totean vain, että reissu oli mitä mahtavin. Prilla ja Kaya pitivät kovasti toisistaan, joten kevätpentuja on odotettavissa. Lisäksi Prilla otti reissun todella hyvin, tapasimme paljon hienoja ihmisiä ja koiria ja pääsimme vähän treenaamaankin. Kayan omistajan Lauran ottamia upeita kuvia J-pentueen blogin puolella.

Omat koirani olivat reissun ajan Tuulilla kylässä. Kiitos Tuuli vielä suuresti! Kaikki oli (kuulemma) sujunut hyvin, mitä nyt Tuuli oli vlillä hautautunut kolmen lähesyysriippuvaisen aussien alle ;).

Tänään oli vuorossa peruslauantai ja junnuaksailut. Teimme modifioitua ykösluokan rataa. Hoppu kulki vauhdikkaasti ja hyvällä fokuksella sinne minne ohjasin, välillä ohjauksessa oli tosin parantamisen varaa. Perustreenit siis.

Treenien jälkeen ryhmä rämä eli Hoppu, Pihka ja Raiku kera seesteisen itinsä pääsivät pikkulenkille lähimaastoon. Aivan upea kevätkeli! Kevätkeli tosin oli houkutellut paljon muitakin ihmisiä ulkoilemaan, joten hirmuisesta vauhdin hurmasta eivät sisarukset päässeet nauttimaan. Hauskaa taisi silti olla. Pari kuvaa lenkiltä:

Iltapäivällä sain mukavia vieraita kun Hyrrä ja Jenna kera Timon ja Delian tulivat käymään. Hyrrä sai rokotuksensa ja sen jälkeen suuntasimme lenkille. Hyrrää vähän jänskätti tulla meille, mutta reipastui tosi pikaisesti. Lenkillä Hyrrä ja Delia juoksivat hirmuista kyytiä pitkin peltoja. Hyrrä oli yhtä jalkaa ja suuria, lähes pystyjä korvia. Ihan ylisöpö penska! Ja ahne. Ja vauhdikas. Eli aivan ihana <3.

Huomenna taas paimentelemaan, jee! Olen niin totaalisesti koukussa ettei tosikaan. Apuuva!

Jäljestystä ja Hoppuaksaa

Perjantaina jäljestelin Hopun ja Nessan kanssa Kiljavan metsissä. Tein pienen mokan jälkiä taloessani, Hopun ja Nessan jäjet menivät yhdessä kohdassa hyvin lähekkäin, kulmas käytännössä päällekkäin. Huups.

Nessan jälki oli noin 300m, jana 20m, 4 keppiä ja kolme kulmaa. Se toinen kulma oli siis se, joka oli Hopun jäljen kulman kanssa päällekkäin. Janalle Nessa lähti hyvin, jälkeen reagoi heti, mutta lähti jäljetämään takajälkeä. Annoin jäljestää lopuun eli tielle saakka ja lähetin janalle uudestaan. Nyt nosti oikean jäljen. Nessa jäljesti tapansa mukaisesti, erittäin tarkasti ja hyvällä motivaatiolla. Kun jäljet ristesivät, Nessa epi, mutta jatkoi eteenpäin Hopun jälkeä pitkin. Kun huomasin virheeni, käänsin Nessan ympäri ja Nessa löysi oikean jäljen. Lopputulos oli siis se, että neljän kepin jäljeltä löytyi viisi keppiä ja muutenkin jälkeen saatiin vähän lisää pituutta ;).

Ajoin Hopun jäljen Nessan jäljen jälkeen. Mietin vähän, kannattaako minun lähteä jäljestämään, kun olimme harhailleet Nessan kanssa Hopun jäljellä. Totesin, että mennään kuitenkin katsomaan, miten Hoppu noihin harhajälkiin reagoi. Hopun jälki noin 500m, kaksi kulmaa (joista ensimmäinen se sössitty) ja kuusi (eli nyt enää viisi) keppiä. Janala apuna pieni poluntapainen ja pituutta janala noin 15m. Hoppu lähti janale kuin höyryjuna, hyvin vauhdikkaasti ja päämäärätietoisesti edeten. Hoppu ei reagoinut jälkeen heti, vaan jouduin vähän auttamaan liinalla. Nosti takajäljen eikä tahtonut uskoa ettei jälki jatku siihen suuntaan. Janoja treenattava nyt lisää. Hopun jäljestys oli muutenkin tyyppiä höyryjuna pitkästä aikaa. Ekassa kulmassa oli lähdössä Nessan jäljelle, mutta kun vähän pidätin, löysi oikealle jäljelle. Höyryjunamaisuudesta huolimatta Hoppu pysyi hyvin jäljellä ja löysi kaikki kepit. Hienoa työtä siis! Ja harhajäljestäkin Hoppu selvisi hienosti. Tästä on hyvä jatkaa!

Lauantaiaamuna oli taas vuorossa junnuaksailu. Teimme taas vähän yksinkertaistettua versiota Maijun keskiviikkoisesta radasta. Puomilta rata jatkui esteele 14 ja siitä loppuun saakka. Ainoana ongelmana meillä oli ensin takaaleikkaukset: takaaleikkasin puomilta esteelle 14 ja 15 putkesta esteelle 16. Ensimmäisellä Hoppu kääntyi esteen 14 väärään suuntaan eikä irronnut esteelle 16. Toisella yrittämällä molemmat toimivat hyvin. Pätevä Hoppu!

Treenien jälkeen Hoppu ja Nessa pääsivät jälleen pikkulenkille Pihkan ja Raikun kanssa. Tytöt roikkuivat Hopun niskassa minkä ehtivät. On noiden sisarusten leikkejä vaan mahtava seurata!

5.3 Treenailua, treenailua

Päivä aloitettiin jälleen pyöräilylenkillä. Noin puoli tuntia ravailua ja laukkailua koirille. Toinen pyörälenkki jo tälle viikolla, hyvä me!

Seuraavaksi oli vuorossa tokoilu, jota aloitin Hopun kanssa ja kotipihassa tunnarin kanssa. Maanantaina pääsin jo hyvä askeleen eteenpäin tunnarin kanssa, joten tänään olikin hyvä aloittaa vaikeuttamalla tehtävää liikaa ja saaden aikaan epäonnistuminen. Kuinka perinteistä. Mutta positiivista oli se, että en itse hermostunut tai syyttänyt koiraa, vaan palasin hattu kourassa helpompaan treeniin. Olen kasvanut kouluttajana, jee! Eli se liian vaikea oli oma tunnari näkyvissä muiden lähellä, silloin nenän käyttö unohtui täysin ja epävarmuutta tuli mukaan kuvioon. Korjaus oli näkyvillä hajuttomia ja piilossa/puolipiilossa oma. Näissä sain Hopulle onnistumisia.

Jatkoin tokoilua sirkuskentällä. Ensin Nessa pääsi tekemään tottishommia, seuraamista, jääviä, luoksetulon ja vikana eteenmenon. Seuraamisessa vilahtelee hyvää meininkiä, nyt vaan positiivisesti ja kehuen eteenpäin. Helppoja, lyhyitä ja superkivoja pätkiä. Jäävät menivät hyvin, luoksetulossa palkja hyvästä vauhdista. Eteenmeno lelun avulla oli oikein hyvä loppupalkka.

Hoppikselle tein seuraamista, ruutua, merkkiä, pari vauhtiluoksetuloa, kaukoja lähellä ja namiavulla sekä vielä pari tunnaria. Seuraamisesta ei ihmeempää, fiilis on hyvä mutta käännökset vaativat tarkkuutta. Ruutuun löysi heti, mutta paikka oli heti ruudun reunan takana. Kun en hyväksynyt tätä, lähti törkkimään merkkiä. Kun kielsin ja sanoin uudestaan ruutu, löytyi oikea paikka. Paikka lli tänään hiekasta muodostettu "neliö" ruudun keskellä, sillä unohdin maanantai-iltana kosketusalustan Röykän kentälle. Ruudun paikkaa pitää nyt muistaa vahvistaa kosketusalustalla. Muutaman ruudun jälkeen yhdistin ruututehtävään merkin ja kerran lähetin ruutuun valkojen välistä pujottelusta suoraan. Hyvin löytyi ruutu tuolloinkin ;-). Merkki toimi hyvin. Kaukoja pitää muistaa tehdä lisää ja olla tekniikan kanssa tarkkana. Liikkuminen on herkässä erenkin seiso-istu vaihdossa. Lisäksi Hoppu herkästi ennakoi vaihtoja ennen kuin käskytän. Pudempiä vaihtovälejä ja palkkausta asennossa pysymisestä kuurina niin eiköjän se siitä. Lopuksi tein tunnaria samoin kuin kotona: väärät hajuttomat näkyvissä, oikea hajustettu piilossa tai puolipiilossa. Toi aina oikean. Pätevä! Selvästi vaikein oli viimeinen, jossa omakin melkein näkyvissä. Hoppu yritti etsiä omaa enemmän piilosta. Toistoja, toistoja...

Tokoilusta siirryttiin lajiin numero 2 eli agilityyn. Hopulle vahvistin puomia, aata ja keppejä sekä tein ratatreeniä. Hopun kanssa on kyllä nautinto tehdä, se osaa esteet kivasti ja menee sinne, minne ohjaan. Nessa pääsi vähän tekemään rataa ja jatkamaan projektia puomi. Tarjosi hyvin oikeaa alastuloa jo kokonaisellakin puomilla, hyvä juttu! Nessan kanssa jatketaan agia vielä illalla.

Vaikka toko- ja agitreenien jälkeen väsyttikin, lähdin vielä koirien kanssa jäljelle. Nessan jälki noin 300m, 4 keppiä ja 4 kulmaa, vanheni vajaan puoli tuntia. Nessa oli jälleen superjäljestäjä: jana, kepit, jälki, kaikki toimi! Loisto-Nee! Hopun jälki oli noin 500m, 6 keppiä ja 3 kulmaa, vanheni noin 45 minuuttia. Lyhyeltä janalta jälki nousi tosi hyvin, kaikki kepit löytyivät ja jäljestystä oli ilo seurata. Hoppu jäljesti tarkasti ja itsevarmasti. Kulmatkin Hoppu teki tarkasti. Viidennen kepin jälkeen Hoppu hävitti jäljen, mutta etsi sen itsenäisesti uudestasn. Huippu-Hoppu! Tosi hienot jälkikoirat minulla ♥♥.

Kevät ja treenifiilis

Olen kevätihminen, aivan totaalisesti. Lisääntyvä valoisuus saa minussa ihmeitä aikaan. Koirien kanssa puuhailu ja lenkkeily lisääntyvät ja on kaikenkaikkiaan huippufiilis. Kuinka keväinen tämä päivä sitten oikeasti olikaan - no ei puhuta siitä. Loskasta huolimatta tänään on treenattu sekä koirien mieltä että kroppaa.

Aamuvuorosta kotiin päästyäni lähdin koirien kanssa pyöräilemään. Lenkki oli noin puoli tuntia, koirat juoksivat pyörän vierelä vapaana ravaten tai laukaten. Tein retkelä kolme spurtitusta koirille, jossa pääsivät oikeasti juoksemaan lujaa. Pyöräilyä lisää ja matkaa pikkuhiljaa pidentämään, niin saadaan kaikkien meidän kolmen kunto kohdilleen.

Perheen kanssa vietyn laatuajan jälkeen, lasten käytyä nukkumaan, puuhailin vähän koiruuksien kanssa sisällä. Nessa pääsi treenailemaan tasapainoilua jumppapallon päällä (jota pidin toki paikallaan). Hyvin Nessa seisoi, istui, kääntyi ja jopa käväisi kurreasennossa. Yritän nyt muistaa treenailla tasapainoilua Nepen kanssa yvien lihasten vahvistamiseksi. Hopulle ainakin tämä pallo on aika pieni, pitäisi aloittaa tasapainoilu vähän pienemmistä jutuista kuten leveillä rungoilla tasapainoilusta. Kotipuuhailuna Nessa teki myös vähän seuraamista, oikealla seuraamista sekä puolen vaihtoja selän takana. Hauskan intensiivinen fiilis tulee tuohon seuraamiseen kun nenän edessä on namikäsi. Temppuillessa menikin koko iltaruoka.

Hopulle naksuttelin taas kosketuskeppiä. Tänään keppi löytyi jopa oikeasta kädestäni ja selkäni takaa. Kosketuskepin kosketus on kyllä tällä hetkellä ei-niin-toivottava, sillä kosketuskeppi sujahtaa välillä suuhun saakka. Enpä tästä sen ihmeempää stressiä ota. Eteen istumisien tiiviys on tällä hetkellä kepin avulla hyvä. Nyt suoruus kuntoon ja keppiä pikkuhiljaa hävyttämään. Pitää myös testata, toimisiko keppi suoraan apuna kapulan kanssa noutoja varten. Ehkä huomisen projekti. Toinen sisäpuuhailu Hopulla oli kaukokäskyt. Vahvistin liikeratoja etenkin vaikeimpiin istu-seiso-istu vaihtoihin. Kun olin lattiatasossa, sain Hopulle onnistumisia aikaan. Seisomisesta istuminen siten, että takapää ei liiku, on vain NIIN vaikeaa. Treeniä, treeniä...

Ja koska treenivire oli vielä päällä, pääsivät koiruudet töihin vielä iltalenkille lähtiessämme. Tein Hopulle kolme tunnarin piilotusta pihalle. Hoppu etsi hyvin ja toi melko nätisti. Muisti käyttää hyvin nenäänsä. Kun pääsin kotipihalle lenkin jälkeen, tein kaksi oman tunnarin piilotusta siten, että maassa oli kasa hajustamattomia kapuloita. Ja hip hurraa, Hoppu toi oikean! Ekalla ei edes noteerannut kasaa, mutta toisella haisteli eikä tuonut. Niin loistavaa! Tätä nyt muistettava vahvistaa tällä viikolla useampi kerta, jotta jäisi paremminkin mieleen. Kiitos Marika paljon tunnariahdistuksen helpottamisesta! Lenkillä vierähti reilu tunti. Pysähdyin trenaamaan Röykän kentälle. Toisen tehdessä töitä, toinen koiruus joutui treenaamaan vapaamuotoista paikallaanmakuuta. Hoppu juoksi muutaman kerran kosketusalustalla, teki seuraamista sekä kaikki jäävät. Seuraamisessa hyvä ja rento fiilis, ainoa huomautettava oli kulmat sekä se, ettei istunut heti pysähtyessäni. Juoksu ja hidas sujuivat oikein hyvin. Jäävät sujuivat hyvin, myös istuminen. Pätevä kakara! Nessan kanssa tein vähän seuraamista, hyvin pienissä pätkissä ja paljolla palkalla. Nyt kun Hopun seuraaminen on loksahtanut paikalleen, huomaan miten Nessan seuraaminen on väkinäistä. Mietin, että voisin rakentaa sitä alusta uudestaan imutusta hyödyntäen. Katsotaan! Ainakin seuraamistreenit nyt tosi lyhyinä ja kivoina ja paljolla kehulla.

Nepekin pääsee pitkästä aikaa kisaamaan agia vajaan parin viikon päästä. Ei tosin minun kanssani, sillä olen Hopun kanssa paimentelemassa. Kiitos Riikka jo etukäteen Nesmun kartturoinnista!

2.3 Jälkeä ja tokoa

Minun piti lähteä koirien kanssa jäljestämään heti aamusta, mutta kuinkas sitten kävikään. Lumisade peitti jälkimetsät valkoiseen huntuun ja suunnitelmiin piti tehdä pieni muutos.

Jääräpäisenä henkilönä minun oli toki pakko pitää suunnitelmasta kiinni edes osittain, joten päädyin tekemään Hopun kanssa janatreeniä. Janat olivat pituudeltaan 10-20m. Hopulla oli hyvä veto jäljelle, lähti etenemään itsenäisesti. Kahdella janalla neljästä otin takaisin vinouden takia, lähti hyvin uudestaan. Ekalla tarjosi takajälkeä, mutta kääntyi itse. Vikalla tarjosi takajälkeä, jouduin kääntämään. Hyvä eka treeni, näitä tehtävä lisää jälkiä vanhentaen ja janan pituutta lisäten. Hopun jäljestys on tällä hetkellä kivalla mallilla, se tekee innokasta ja tarkkaa työtä. Huomautus kuitenkin itselle kepeistä, tänään jätti taas kaksi ilmaisematta kuudesta. Onko vauhtia liikaa ettei malta ilmaista vai eikö vain löydä? Välillä voisi vahvistaa ihan vain keppejä muuten tosi yksinkertaisella jäljellä.

Illalla on taas luvassa SM-tokojoukkueen kimppatreenailua.

Hoppu teki ekassa treenipätkässä seuraamista, ensin taluttimessa ja toinen pätkä taluttimetta. Tämän jälkeen tein jäävät liikkeet häiriökäskytyksellä, käskytykset eivät häirinneet lainkaan. Lopuksi naksuttelin kosketuskepin avulla oikeaa eteenmenon paikkaa. Toisessa setissä tein pari kertaa hypyn, ruudun ja paikallamakuun.

Nessa pääsi myös vähän hötsäilemään seuraamista ja noutoa hallin viereen kimppatreenien jälkeen.

1.3 Agia ja paimentelua Wirneen porukalla

Aamulla aksailtiin taas junnuporukalla. Valitsin treeniksi keskiviikon Maijun radan, mutta helpotin alkusuoraa vähän jättämällä ekan hypyn ja pussin pois. Hoppu toimi radalla oikein hyvin. Ekalla yrittämällä jäin jälkeen 6 hypyn takaakierrossa ja pimeän putkikulmaan sujahtaminen ei Hopulta onnistunut. Lopulta vaikein kohta radalla oli tuo pimeä putkikulma, mutta parin toiston jälkeen sekin alkoi toimia. Hoppu kääntyi kivasti ja irtosi takaakiertoon hyvin kauempaakin. Kovin tyytyväinen olen Hoppiksen työskentelyyn!

Aksan jälkeen suuntasimme Somerolle, jossa pääsimme paimentelemaan Wirneen porukalla. Mukana treenaamassa olivat Hoppu, Nessa yhden kierroksen verran, Pihka, Raiku, Jocke ja Tintti.

Kuva Tuuli Mertanen

Hopun kanssa jatkoimme siitä mihin olemme päässeet eli teimme kuljetuksia, pari lauman tuontia minulle ja pysäytyksiä. Hopulla oli tänään aluksi turhankin hauskaa, se haukkui paljon etenkin alkutreenistä. Haukkumisista kiellettiin ja kehuttiin rauhallisemmasta työskentelystä. Kuljetuksissa Hoppu hakeutuu helposti vähän turhan paljon minuun päin, mutta reagoi hyvin kun pyydän sauvan avulla pysymään takana. Hopun kanssa pitää varoa liikaa puuttumasta, jotta fokus pysyy lampaissa. Pätevä pieni paimenen alku. Sen kanssa on niin kiva harjoitella tätä haadtavaa lajia, kun kuuliaisuutta löytyy.

 Nessa paimenessa syksy 2007

Nessa-possu oli alkuun hyvinkin lisänimensä arvoinen. Se haukkui, yritti rynniä lampailla ja kun en antanut sen tehdä kuten se itse halusi, alkoi lampaiden kakka kiinnostaa. Kun alun henkien taisto saatiin rauhoittumaan, löytyi treenistä hyviäkin pätkiä. Minun pitää vain heti alusta otta Nessan kanssa tiukempi linja. Ja paimentaa lisää ;). Miten niin koukuttava laji?

Nessa paimenessa syksy 2007 (mitä ihmettä minä teen?)

Omien koiruuksieni lisäksi sain olla kovin ylpeä pätevistä kasvateistani. Tintti ei ollut vielä lampaille syttynyt, mutta annetaan nuorelle koiralle aikaa. Kovasti tuli mieleen Hoppu vuoden takaa. Kiihko-Raiku rauhoittui upeasti, kun sai tehdä oikeasti töitä eli kerätä laumaa Tuulille ilman liinaa. Upeaa katsottavaa! Hyvin kuunteli pysähtymiskäskyjä ja kepin ohjauksia. Pihka kiihkosi myös aluksi liinassa, mutta rauhoittui heti liinasta irti päästessään. Innokasta ja potentiaalista paimennusta. Jocke oli eniten Nessan tyyppinen paimen: vauhtia ja jääräpäisyyttä löytyi vähän muita enemmän. Jocke oli lampaista hyvin innoissaan, joten hyvä tuostakin tulee.

Nessa paimenessa syksy 2007