10.2. Tokoilua

Tänään toikoiltiin ATDn junnuryhmän kanssa Pipsan opissa. Päivän teema oli kaukokäskyt. Hyvä teema meille, kaket ovat vielä totaalisesti kesken.

Ensin teimme Hopun kanssa kisanomaisen AVO luokan kaukokäskyt. Muuten toimi hyvin, mutta istuma-asento jää vajaaksi. Lopun perusasennossa siirtää myös peppuaan ylös noustessa. Lopun perusasennon vahvistuksia namin kanssa siten, että takamus pysyy paikallaan. On kuitenkin pieni kauneusvirhe. Parempia istumaan nousuja työstetään myös. Ensin läheltä, jotta nousee oikeaan asentoon. Välillä lelupalkalla taakse lelu heittäen. Hopun kanssa varottava kakeissa jumittumista, sillä suorittaa matalassa vireessä. Ongelmallisimpia seiso-istu vaihtoja ei juuri ehdittykään tekemään, läksyksi vaihtoja ihan lähietäisyydeltä.

Kaukokäskyjen lisäksi teimme Hopun kanssa seuraamista, jääviä ja hyppyä. Muistin tänään pitää treenipätkät riittävän lyhyinä ja tauottaa (HYVÄ Laura!). Treenifiilis pysyi korkealla koko ajan. Seuraamisessa kontakti pysyi eikä Hoppu alkanut seilamaan kesken hommien. Huippua! Huomiota pitää kiinnittää oikealle käännöksiin, tuppaa leviämään ja edistämään. Tästä on hyvä jatkaa. Hypyt Hoppu teki itsevarmasti ja iloisesti, loistavaa! Hypyn takana istuminen oli haastavaa, vaatii lisätreeniä. Nyt pitää alkaa työstämään AVO luokan vinoa takaisintulohyppyä. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno hyvin, maahanmeno olisi kyllä voinut olla nopeampi. Kiva treeni kaikenkaikkiaan!

Treenien jälkeen Hoppu pääsi taas juoksemaan Pihkan, Raikun ja Jocken kanssa. Raiku ja Pihja roikkuivat Hopussa minkä ehtivät ja Hopulla oli sikakivaa!

Muissa uutisissa sen verran, että Prillan tuleva mies Kaya käväisi silmäpeilissä. Puhtaat olivat! Jee! Taas yksi askel lähempänä... Prillan juoksuja odotellessa ;). Laura on ahkeroinut Kayan kotisivuillekin pentueilmoituksen. Jännää!

8.2 Agia ja uusia Wirnistelijöitä

Lähdin tänään liikkeelle tavallista lauantaitakin aikaisemmin, jotta ehdin lenkittää koirat hyvin ennen Hopun agitreenejä. Treenien jälkeen lähdimme nimittäin Jennan kanssa reissuun hakemaan Jennalle uutta perheenjäsentä ja minulle uutta sijoituspentua Merjalta Snowtime's kennelistä.

Lenkin jälkeen Nessa pääsi vähän aksaamaan ennen Hopun treenejä. Teimme pääasiassa puomin alastulon vahvistamista, joka on alkanut rakoilla. Nessa kyllä pysähtyy, mutta kaikki tassut puomilla. 2 on 2 off on siis hakusessa. Pelkkiä alastuloja Nessa tekee oikein, mutta nyt työn olla on TAAS kerran luoda varmuutta koko puomilla oikeaan kontaktisuoritukseen. Nami puomin lopussa nopeuttaa vähän oikean loppuasennon hakemista. Kyllä se siitä :-).

Hopun treeneihin olin valinnut melko kinkkisen hyppyradan työstettäväksi. Hoppu oli pätevä, kuunteli ohjauksia, irtosi hyvin esteille ja jopa haukahteli innosta radalla. Hyvä meininki! Noin 10 minuuttia tehtiin rataa ja radan osasia, sen jälkeen molemmilta loppu kunto :-). Tai olisi Hoppu jaksanut, mutta vauhti alkoi vähän laskea.

Treenien jälkeen teimme vielä vajaan puolen tunnin lenkki Pihkan ja Raikun seurassa. Aikamoista rallittelua!

Kaiken edellä mainitun jälkeen pääsimme päivän pääasiaan: lähdimme ajamaan kohti Savonlinnaa uutta sijoituspentuani ja Jennan harrastuskoiraa hakemaan. Lähtiessämme reissuun oli vielä epävarmaa, kumpi tytöistä Bonanza tai Black bird meille mukaan tarttuisi. Molemmat tytöt oliva Merjan mukaan hyvin sosiaalisia, vilkkaita, ahneita ja taistelutahtoisia. Valintaa pohdittiin vielä perillä. Koska Bonanza oli vähän pehmeämpi noista kahdesta, päätimme että pieni punaposkinen viitapiru lähti matkaamme. Kutsumanimeksi Jenna valitsi Hyrrän.

Hyrrä matkusti oikein hienosti koko matkan ja todella vakuutti minut reippaudellaan. Pysähdyimme matkalla Mikkeliin tapaamaan Tiiaa, joka on miettinyt aussieta uudeksi perheenjäsenekseen. Kävimme pienellä lenkillä, jossa Hyrrä vuoroin kipitti hihnassa, vuoroin matkusti Jennan sylissä. Kävimme myös Tiian kotona kerrostalossa. Hissimatkoista pentu ei ollut lainkaan ihmeissään ja Tiialla typy lli kuin kotonaan. Häntä tötterössä tutkittiin koko kämppä ja peilikuvalle piti jopa vähän haukahdella. Hoppuun ja Nessaan Hyrrä suhtautui pienen pohtimisen jälkeen kiinnostuneesti ja kunnioittavasti. Kaikkien ihmisten syliin piti kiivetä ja nameja piti yrittää ryöstää taskuista. Aivan mahtava tyyppi!

Delian ja Hyrrän blogi löytyy TÄÄLTÄ.

Suurkiitos Jenna ja Merja tästä mahdollisuudesta!

Hyrrä 8 vko, kuvat Jenna Oinonen

Hyrrä 4,5 vko

9.2 Paimenpoika Hoppu

Tänään lähdimme paimentamaan aussieporukalla lampaita. Hoppu pääsi tositoimiin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Voin kyllä kertoa, että kun herätyskello soi noin kuusi tuntia nukkumaanmenon jälkeen, tuli mietittyä pariin otteeseen: miksi? Mutta onneksi mentiin, Hoppis oli pätevä. 

Hoppu on paimennellut aina tilaisuuden tullen, ensimmäisen kerran noin 4 kuukauden iässä. Hopun mielestä lampaat ovat olleet vähän jänniä, eikä paimennus ole tuntunut oikein etenevän. Hoppu on lampaita kohtaan ystävällinen, sillä ei missään vaiheessa ole ollut ongelmana liiallinen jahtaaminen tai lampaiden pureskelu. Hopun kanssa on tehty muutamaan kertaan liinassa ajoa ja muutaman kerran pyörittelyä pyöröaitauksessa. Viime kerralla Hoppu pääsi paimentamaan Kausalassa Pia Hjerpen valvovan silmän alla. Silloin Hopun itseluottamus kasvoi selvästi, sillä Pia käski minun antaa Hopulle  enemmän vapauksia.

Tällä kertaa lähdimme liikkeelle liinan kanssa, laumaa kiertäen. Hoppu vaikutti kiinnostuneelta, välillä toki vähän maisteli papanoita maasta. Kun Hoppu päästettiin liinasta, se lähti ukavasti kiertämään lauman taakse ja kuljettelemaan lampaita minulle. Suurin ongelma oli - yllätys, yllätys - minä. En osannut liikkua riittävästi, vaan jäin pyörimään paikoilleni. Pari kertaa jätin lampaat ja kerran Hoppu pääsi valitettavasti jahtaamaan yhtä lammasta. Kun liikuin oikein, muistin lampaat ja jopa koiran, homma toimi. Hoppu jopa teki nättejä stoppeja pari kertaa. Lisää treeniä ja ehkä Hopusta vielä paimen(kin) leivotaan!

Olipa taas mukava paimennussessio. Ja kuinka opettavaista olikaan katsoa muita aussieita työn touhussa. Kiitos kaikille!

Paimennuksen jälkeen lähdin metsälenkille Nessan ja Hopun kanssa nautiskelemaan keväisestä auringonpaisteesta. Kerrassaan ihana lenkki!

Kuva Sanna Luodelahti

26.1 Viestiä

Tänään viestittelimme pitkästä aikaa Evan ja Prillan kanssa. Treeni vedettiin Kiljavalla, treenknä 150m, 50m siirtymät ja 5 matkaa. Normaalista poiketen meillä oli yleisöä. Siirtyvässä päässä oli lisäkseni mukana Eija, Evan päässä Maija, Marika ja Tuuli. Treenit sujuivat erittäin hyvin, juoksemisessa ja odotteluissa ei huomautettavaa. Pitää treenailla useamminkin :-).

Viestin jälkeen jatkettiin hakuilun merkeissä. Hakuilemassa olivat Pihka, Raiku ja Nauru. Nauru ja Raiku tekivät tuuli-ilmaisua ja se sujuikin oikein hyvin. Pätevät nenänkäyttäjät tässäkin lajissa. Pihka teki etsimistä ja ilmaisua. Hienosti sujuivat Pihkankin treenit.

Eija kävi tutustumassa Wirnistelijöihin ja tuntui tykästyvän kovasti. Ehkä Jämsäänkin eksyy yksi wirnistelijä tulevaisuudessa :-).

Wirneen J-pentue

Vuodelle 2014 on ollut syksystä saakka suunnitteilla pentue. Emäkin on ollut tiedossa jo pitkään, J-pentueen äippä tulee olemaan sijoituskoirani Prilla (Windedos Negrita). Pentueen isä on etsitty pitkin Suomea ja Eurooppaa lukemattomien tuntien ajan. Etsinnässä kun oli se juuri Prillalle sopiva, omat kriteerini täyttävä miekkonen. Nyt voin innoissani kertoa, että uros on löytynyt ja pentuesuunnitelmat juoksuja vaille valmiina.

Wirneen J-pentueen isäksi on valikoitunut Hollantilainen JJ Kaya, FCI rekisterinimeltään Tenth Creek Ranch Rory ja kutsumanimeltään Kaya. Kayan kotisivut löytyvät osoitteesta www.workingaussies.com. Kaya elää tehdäkseen töitä, sen mielestä maailmasssa ei ole mitään parempaa kuin paimennus tai agility. Kaya on tasapainoinen ja sillä on loistava on-off kytkin.

Odotan pennuista innokkaita, tasapainoisia ja sosiaalisia perheenjäseniä, joilla on toimiva on-off kytkin. Uskon, että pennuista kasvaa hienoja työskentelijöitä niin agilityyn, paimennukseen kuin pk-lajeihinkin.

Olethan rohkeasti yhteyksissä, mikäli Wirneen pentu kiinnostaa! Parhaiten minut tavoittaa sähköpostilla laura.lonnberg (at) gmail.com.

Uusi sijoitustypy Wirneen laumaan

Meillä on vietetty laiskaa sunnuntaita. Koirat ovat vähän päässeet juoksentelemaan pallojen perässä ja lenkkeilemään. Muuten on ollut koiranäkökulmasta kovinkin tylsää.

Wirneen laajennettu lauma on laajenemassa viikon päästä ennestään, kun Merjalta Snowtimes´s kennelistä on saapumassa sijoitustypy. Typy asettuu asumaan Helsinkiin Jennan luokse ja saa siskokseen lapinkoira Delian. Se, kuka Snowtime´s B-pentueesta muuttaa Jennalle, on vielä vähän auki. Nyt vaihtoehdot ovat kuitenkin kaventuneet kahteen: Bonanza tai Blackbird. Toinen jää Merjalle ja toinen muuttaa Jennalle. Hauskaa sinänsä, kun nuo kyseiset typyt ovat olleet sekä minun että Jennan suosikkeja ulkonäöltään heti alusta alkaen.

Kaikki pennut leikkivät hyvin, ovat ahneita ja reippaita. Nuo molemmat ehdokkaat tervehtivät vieraita innoissaan ja aivan banaaneina kertoi Merja. Molemmat ovat myös vilkkaita ja uteliaita pakkauksia.

Vajaa viikko vielä, odotan innolla!

Bonanza 6 viikkoa, kuva Merja Tiainen

Blackbird 4,5 viikkoa

Bonanza 4,5 viikkoa

Villapaitakin on jo valmiina

Sekä asennepanta

Enää puuttuu pentunen ;)

1.2.2014 Paimentelemassa

Lauantaiaamu alkoi perinteisin menoin, kun lähdin kouluttaman agia "penturyhmällemme". Ryhmässä aksaavat Hopun lisäksi kolme muuta hoota: Pihka, Jocke ja Raiku. Ja toki muitakin nuoria koiria. On ollut todella palkitsevaa kouluttaa ryhmäläisiä lähes tauotta 4-6 kuukauden iästä lähtien. Aika paljon olemme saaneet aikaan! Toki ahkerat koulutettavat käyvät hakemassa agiapua myös ihan ammattikouluttajilta, joten kaikki edistys ei suinkaan ole minun ansiotani ;).

Hoppu pääsi tänään tositoimiin ennen ryhmän oman treniajan alkua, sillä minun piti lähteä kesken treenien paimentamaan. Hoppu teki yksittäisten esteiden vahvistamista: puomia, keinua, aata, keppejä ja rengasta. Aa, rengas ja kepit sujuvat jo todella hyvin, mutta keinulle toivoisin enemmän vauhtia ja varmuutta, samoin puomille. Etenkin puomilla kontaktipinnalle hakeutuminen pitäisi olla nopeampaa ja varmempaa. Nyt Hoppu hakeutuu helposti puomin loppuosaan ja pysähtyy, mutta 2 on 2 off asema on vähän hakusessa. Nyt vain paljon oikeiden kontaktisuoritusten vahvistamista.

Päivän kokokohta oli nautapaimennus Nessan kanssa Lopella. Minua kysyttiin aussieporukan täydennykseksi pari viikkoa sitten ja minähän suostuin. Tosin heti perään pohdin, että ajatus oli maailman huonoin, mutta menin kun olin luvannut. Odotukset eivät siis olleet korkealla. Nessa on paimennellut lampaita muutaman kerran ja ollut erittäin kiinnostunut Ongelmana on ollut se, etten ole osannut Nessaan viedä ja se, että usein Nessa on lähtenyt rynnimään lampailla turhan paljon. Ja muutenkin molempien paimennustausta on - no, jokseenkin olematon. Ekalla kierroksella menimme treeniaitaukseen kouluttaja Virpin ja Nessan kanssa, Nessa liinassa. Tarkoitus oli harjoitella nautojen liikuttelua pitkin aitausta. Nautoja paimennetaan aina ajamalla. Ajamista ei tehdä yhdestä pisteestä lauman takaa, sillä silloin naudat eivät näe koiraa. Tarkoitus on, että koira tekee U-muotoista kaarta lauman takana, noin 45 asteen kulmaan saakka molemmin puolin. Ohessa pieni kaavakuva asiasta:

Tämä tarkoittaa siis sitä, että takaa ajetaan, molemmin puolin pitää käydä naudan "silmissä" jotta ne liikkuvat eteenpäin. Lapojen tasolla menee pysäytyslinja, eli jos ajaudut liian eteen, nauta pysähtyy. Mikäli haluat kääntää naudan, jo noin 45 astetta etuviistosta. Suoraan etestä ei pidä nautaa lähestyä, sillä silloin se tulee päälle. Siis EI suoraan edestä.

Ekalla kierroksella siis liikuttelimme nautoja oman tahtimme mukaan. Tämä sujui mielestäni ihan ok, joskin Nessan mielestä aitauksesta löytyvä hevosen ja lehmän lanta oli ajoittain liiankin mielenkiintoista. Asennetta löytyi kuitenkin hyvin, silloin kun sitä tarkittiin ja naudat saatiin liikkeelle. Hyvä Nepe!

Toisella kierroksella tehtiinkin treeniä toisela tavalla: aitauksessa oli kerralla neljä koiraa. Kaksi koirista piti naudat pois portilta, yksi tuki ajavaa koiraa "blokkaajana" ja yksi koirista ajoi nautoja. Tehtävä oli saada naudat kuljetettua kulmasta portin läpi uudestaan kulmaan. Kas näin:

Mahtavaa tässä tavassa treenata paimennusta oli päästä oikeasti tekemään töitä vaikka koirat vasta harjoittelivat. Upeaa saada nautalauma kulkemaan tietyn ohjeen mukaan ja nähdä, miten ne ne eri koiriin ja paineeseen reagoivat. Upea kokemus! Kun koira osaa pysäytyksen, ohjauskäskyt ja ajamisen ja pystyy tekemään töitä itsenäisesti, toimii ohjaaja ikäänkuin "blokkaajakoirana" ja koira ajavana. 

Päivästä löytyy videomateriaaliakin, katsotaan milloin saan nettiin. Suosittelen nautapaimennuta kyllä kaikille aussieihmisille, oli niin mielenkiintoista. Aussie on kuitenkin ensisijaisesti nautapaimen eikä lammaspaimen. Me ainakin mennään uudestaan!